Virren tarina
335 Kaikkivoipa Jumalamme
Höga Majestät! vi alle
Kaikkivoipa Jumalamme on virsikirjamme ainoa Samuel Hedbornin kirjoittama virsi. Ruotsissa hänen virtensä ovat pysyneet suosittuina. Niitä on siellä virsikirjassa yhä viisi, ja kun Ruotsin koko virsikirja on suomennettu (2003), niin niihin kaikkiin voidaan tutustua myös suomen kielellä.
Samuel Hedborn (1783-1849) oli lähtöisin köyhistä oloista, pääsi verraten myöhään koulutielle ja valmistui papiksi 26-vuotiaana. Siinä vaiheessa hän ei vielä ollut varma kutsumuksestaan. Tästä aiheutunut sisäinen ristiriita horjutti hänen mielenterveyttään, ja kykenemättä hoitamaan virkaansa hän palasi opiskelukaupunkiinsa Upsalaan runoilijaystäviensä läheisyyteen. Tässä vaiheessa – Herran kuritettavana, kuten hän itse sanoi – syntyivät hänen virtensä. Toivuttuaan Hedborn toimi Askerydin kirkkoherrana.
Hedbornin virsien kieli on raikkaan yksinkertaista, niiden ilmaisu konkreettisen havainnollista. Hän nojautui vanhaan virsikirjaan ja pietismin ajan laulukirjoihin. Hänen esikuviinsa kuului Saksan romantiikan suuri runoilija Novalis, jonka hengelliset laulut olivat hänen mielilukemistaan.
Kaikkivoipa Jumalamme on Hedbornin kuuluisin virsi. Hän kirjoitti sen Philipp Nicolain mahtavaan sävelmään Wachet auf, ruft uns die Stimme (163 ”Herätkää!” niin huuto kaikaa), jota Saksassa sanotaan ”koraalien kuninkaaksi”. Virsi, ”ruotsalaisen lyriikan ylevin hymni”, on vuodesta 1819 ollut Ruotsin virsikirjassa 7-säkeistöisenä. Siitä tunnetaan useita suomennoksia, joista varhaisin on Carl Heleniuksen 1825 julkaisema. Meillä 1800-luvun ruotsalainen virsikirjakomitea sitten kuitenkin lyhensi virren kolmeen säkeistöön, ja ne käännettiin suomalaiseenkin virsikirjaan (1886). Poissa ovat säkeistöt, joiden aiheena on Jumalan huolenpito luoduistaan. Korostus on toki säilynyt: Jumala on suuri sekä voimassaan että armossaan.
Tauno Väinölä
Sävelmästä lisää virren 163 tarinan yhteydessä.
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.