Virsi 286 - Ah armon Herra suloinen

1.
Ah armon Herra suloinen,
nyt kuule huutoani.
Eteesi riennän itkien
ja puhun puutteistani.
Muu auta ei, kun hätä vei
huutamaan armahdusta,
rauhaa ja lohdutusta.

2.
Kulkija huono tässä on,
matka on vaarallinen.
Surkea olen, avuton,
on sydän vilpillinen.
Sokeana en kulkea
voi yhtään avuttasi,
vaan eksyn polultasi.

3.
Henkesi Pyhä paljasti
ylpeän sydämeni
ja näytti turmelukseni,
löi maahan pyhyyteni.
Nyt paheksun ja kauhistun
entistä elämääni
ja pahaa sydäntäni.

4.
Määrätön on mun velkani,
milloinkaan en voi maksaa.
Vanhurskas on myös vihasi,
ken sitä kantaa jaksaa?
En sovittaa, en parantaa
voi yhtään synneistäni,
en muuttaa sydäntäni.

5.
Niin olen raukka kuunnellut
vain omaa järkeäni,
turhissa töissä vaivannut
uuvuksiin itseäni.
Vaan surren sen nyt havaitsen:
harhailen eksyksissä,
en oikein tiedä, missä.

6.
Nyt edessäsi, Jumala,
kurjana seison tässä,
alastomana, sairaana
sieluni ikävässä.
Vanhurskautesi puvuksi
lahjoita riisutulle,
suo lepo vaivatulle.

7.
En osaa oikein rukoilla,
väsymys tahtoo voittaa,
vaan saanhan sanaan turvata,
armosi anna koittaa.
Oi Herrani, suo ilosi,
pois kuorman alta päästä
ja tuomiosta säästä.