1.
Oi Kristus, taivaan kuningas,
lunastajani laupias,
nyt kuule rukoukseni,
annoithan uhriveresi.
En ainuttakaan syntiä
voi silmiltäsi kätkeä.
Oi Kristus, Herra, minua
ja elämääni armahda.
2.
Sinussa itse Jumala
on tullut alas taivaasta
lunastamaan ja päästämään
ihmiset heidän synneistään.
Siis, Jeesus Kristus, armahda,
syntistä älä kadota,
on turha lunastuksesi,
jos ostamasi hukkuisi.
3.
Kun muinoin nainen syntinen
eteesi vaipui itkien,
hän syntinsä sai anteeksi,
teit, Herra, kaiken uudeksi.
Ja vielä ristinpuultakin
veit paratiisiin ryövärin,
kun syntinsä hän tunnusti,
sinua huusi avuksi.
4.
Oi Herra, itse vannoit sen,
et kuolla soisi syntisen,
vaan tahdot, että kääntyisi
ja ikuisesti eläisi.
Siis katson, Jeesus, puoleesi,
tunnustan kaikki syntini.
Armahda, Herra, minua,
en muualta saa apua.
5.
Niin soikoon sulle iäti,
oi Jeesus, ylistykseni!
Sä niitä aina armahdat,
puoleesi jotka huutavat.
Ylistys aina Isälle
ja Hengelle myös Pyhälle,
Jumalan kolmiyhteisen
ylistys olkoon iäinen!
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Sirkku Rintamäki ja Mikko Helenius (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Reilut 400 vuotta sitten ahersi kirkkoherra Hemminki Henrikinpoika pappilassaan Maskussa, pari peninkulmaa Turusta luoteeseen, saadakseen valmiiksi uuden, järjestyksessä toisen suomalaisen virsikirjan. Se ilmestyi todennäköisesti 1605. Kaari Utrio käyttää siitä aiheellisesti nimitystä ”Herra Hemmingin mestariteos”.
”Kerran vauhtiin päästyään” – jatkaa Kaari Utrio – ”herra Hemmingin lyyrinen into yhä kasvaa”: vuonna 1616 hän julkaisi suomennoksen keskiaikaisesta Piae Cantiones -kokoelmasta nimellä Vanhain Suomen maan Pijspain ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud. Siitä on julkaistu näköispainos 1927. Latinankielinen ensipainos on vuodelta 1582.
Näistä Hemminki Maskulaisen Piae Cantiones -suomennoksista otettiin myöhemmin virsikirjaan kaksi, ja ne ovat yhä nykyisessäkin virsikirjassa. Toinen niistä on katkelma tunnetusta keskiaikaisesta hymnistä "Jeesuksen muisto ihana" (300), toinen taas tämä katumus- ja rippivirsi Oi Kristus, taivaan kuningas.
Virsi Oi Kristus, taivaan kuningas toistaa sen synnintunnustuksen sisältöä, joka alkaa sanoilla ”Oi sinä armollinen”. Syntejään tunnustava vertaa itseään syntiseen naiseen fariseuksen kodissa ja ryöväriin ristinpuulla ja pyytää: ”Armahda, Herra, minua.” Lopuksi kajahtaa, niin kuin messussakin, kiitosvirsi: ”Jumalan kolmiyhteisen ylistys olkoon iäinen!”
Piae Cantiones -sävelmiä on virsikirjassa kaikkiaan kaksitoista, siis paljon enemmän kuin samaan lähteeseen palautuvia tekstejä. Virren 277 sävelmä ei kuulu niihin; virsikirja mainitsee sen toisinnoksi Etelä-Pohjanmaalta. T. I. Haapalainen kuitenkin kuulee siinä ”yhä PC-sävelmän juuren ja kaiun, joskin himmenneinä”. Lapualaistoisinto on huomattavasti köyhempi eikä Haapalaisen mukaan kuulu ”kansantoisintojemme ehdottomasti säilytettäviin ikihelmiin”.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.