1.
Maan sato elonaikaan
pelloilta korjataan,
ja jyvät yhteen liittyy,
kun leipä leivotaan.
Näin, Herra, yhteen liitä
sydämet kaikkien.
Luo kirkkoon yksi sielu
ja rauha taivainen.
2.
Syksyllä viinirinteet
aurinko kypsyttää,
ja rypäleistä saadaan
taas uutta elämää.
Veresi pyhä voima
virratkoon meissä niin
ja kootkoon kaikki yhteen
hääjuhliin iäisiin.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
1. säk. Anders Frostenson Didakhen ehtoollisrukouksen (n. v. 100) pohjalta 1936. Suom. Per Boreman 1943, Jaakko Haavio 1961. Virsikirjan lisävihkoon 1963. 2. säk. Per Lønning 1973. Suom. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
Som spridda sädeskornen (2) Som berg om høsten bugner
Samaan aikaan kuin Uuden testamentin nuorimmat kirjat syntyi 100-luvulla Didakhee eli Kahdentoista apostolin oppi. Sen olemassaolosta on aina tiedetty ja kirjasta on säilynyt sirpaleita. Didakheen vuodelta 1056 säilynyt kopio löytyi 1875 Konstantinopolista. Didakhee ei ole kirje, kuten Uuden testamentin kirjeet, vaan luonteeltaan käsikirja. Siinä on opetusta sekä neuvoja seremonioita ja seurakunnan järjestystä varten. Kirkko ei ole torjunut Didakheeta, muttei myöskään ole ottanut sitä Uuteen testamenttiin.
Didakheessa on ohjeita mm. ehtoollisen viettoa varten. Siinä neuvotaan, millä sanoilla lausutaan kiitosrukous maljasta ja leivästä. Leipä on vahva yhteyden vertauskuva: ”Niin kuin tämä murrettu leipä oli kerran hajallaan vuorilla ja sen jälkeen, kun se tuotiin yhteen, se tuli yhdeksi, niin myös seurakuntasi kokoontukoon yhteen maan ääristä valtakuntaasi.” Yhteyden ohella ehtoollisella on tähtäyspiste tulevaan.
Ruotsalainen virsirunoilija Anders Frostenson (1906-) runoili Didakheen ehtoollisrukouksen pohjalta yksisäkeistöiden virren. Norjalainen Per Lønning (1928-2016) runoili Didakheen tyyliä seuraten virteen toisen säkeistön, jossa aiheena on viini Kristuksen veren vertauskuvana. Säkeistö päättyy voimakkaaseen eskatologiseen näköalaan.
Sävelmänä virressä on pohjoissavolainen toisinto ruotsalaisesta sävelmästä vuodelta 1697 (ns. suvivirsi).
Markku Kilpiö
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.