EdellinenVirren verkkojulkaisuun ei ole saatu kaikkien oikeudenomistajien lupaa.
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistöMikko Helenius (laulu), Hanna Remes (piano)
SävelmäSäestys
Koko virsi
Sov. Timo Alakotila. Muusikot: Minsku Tammela (laulu), Tommi Asplund (viulu), Senni Valtonen (kantele), Maria Kalaniemi (harmonikka), Hannu Rantanen (basso), Timo Alakotila (piano).
Kiitän Herran antamista (Giitus buot Du attáldagain) | Nils-Aslak Valkeapää 1992, suom. Arto Seppänen 2014. Inarinsaame Ilmari Mattus 2014. | Sävelmä: Suomalainen kansantoisinto Pohjois-Savosta.
Virren tarina
910 Kiitän Herran antamista teistä
Giitu buot Du attáldagain
Nils-Aslak Valkeapään kiitosvirsi 910 on tekstiltään Suomen saamenkielisen kulttuurin uudempaa perintöä. Pastori ja saamelaistyön sihteeri Erva Niittyvuopion mukaan Giitu buot Du attáldagain -virsi tuli tutuksi 1980-luvulla, kun Áillohaš (Nils-Aslak Valkeapää) oli laulanut virttä sisarensa hautajaisissa. Virressä korostuu erityisellä tavalla ihmisen ja luomakunnan välinen yhteys ja Luojan ylistys. Sanat kiittävät perheestä, läheisistä, sukulaisista, menneistä sukupolvista, ympäröivästä luonnosta ja Saamenmaasta. Sanat ovat muokkautuneet vuosien myötä nykyiseen muotoonsa. Virsi on varsin suosittu ja sitä lauletaan monissa eri yhteyksissä.
Nils-Aslak Valkeapää tunnetaan paitsi pohjoisen luontoa ja elämää kuvaavana runoilijana, myös joikuperinteen vaalijana. Suomen saamelaisessa kirkollisessa perinteessä virsien sävelmät tulevat kuitenkin lähinnä vanhasta keskieurooppalaisesta virsiperinteestä ja suomalaisesta toisintoperinteestä, eikä myöskään Valkeapään virsi tee tässä poikkeusta. Virttä 910 lauletaan tutun pääsiäisvirren 84 sävelmällä. Virsisävelmän sijaan saamelaisuus kuuluu virttä laulettaessa, hitaassa veisuutavassa ja saamen kielen omaleimaisessa intonaatiossa. Ja vaikka virsisävelmä ei ole joiku, voi Valkeapään tekstissä nähdä yhtymäkohtia joikuperinteeseen. Kuten Valkeapään muissakin runoissa, myös virsitekstissä nousee esiin elävä yhteys toisiin ihmisiin ja menneisiin sukupolviin sekä vahva side luontoon.
Saamen kieli ja kulttuuri ovat vasta viime vuosina saaneet tunnustetun aseman Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Saamenkielisen Sálbmagirji (1993) -virsikirjan ja uuden jumalanpalveluskaavan myötä pohjoisen alkuperäiskansan kulttuuri on vihdoinkin tullut näkyväksi. Suomen jo vuosisatoja vanha oma monikulttuurisuus on siten luontevaa tuoda esiin vihdoin myös valtaväestön virsikirjassa.
Nils Aslak Valkeapää, saameksi Áillohaš (1943–2001) oli opettaja ja monipuolinen taiteilija: muusikko, kuvataiteilija, valokuvaaja, kirjailija ja runoilija. Valkeapää oli saamelaiskulttuurin edustaja ja lähettiläs, yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka tapasi kutsua itseään saamelaisten rengiksi. Lisäksi hän toimi Lapin läänintaiteilijana 1978–83 ja Alkuperäiskansojen maailmanneuvoston kulttuurikoordinaattorina 1978–81. Hänen merkittävä työnsä niin taiteen kuin saamenkansan parissa huomioitiin monin tunnustuksin ja palkinnoin.
Samuli Koivuranta ja Jenni Urponen
Virren tarinan lähdeteoksena: Koivuranta, Samuli & Urponen, Jenni (toim.) 2017. Laulun matka virreksi. Helsinki: Kirjapaja. Sivut 56–58, 231.
Virteen 910 liittyviä raamatunkohtia mm.
1. Moos. 1:16 | Ps. 148:3 | Ps. 136:9 | Saarn. 3:2–8 | 1. Kor. 15:54 | Jes. 25:8 | Room. 8:38 | 5. Moos. 32:7 | Ps. 105:8 | Ps. 78:1–7 | Ef. 3:21
Julkaistu 31.12.2021
