Virsi 62; Sinua, Jeesus, piinattiin
62

Sinua, Jeesus, piinattiin

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Sinua, Jeesus, piinattiin,
alttiiksi itses annoit,
ja piikkikruunuin kruunattiin,
syntimme kuorman kannoit.
On ruumis piesty, runneltu
ja pääsi pyhä pilkattu,
haavoista verta vuoti.

2.
Jalkasi, käsivartesi
ristille pingotettiin
ja polttavainen janosi
sapella sammutettiin.
Näin kannoit kaikki kipumme,
näin kärsit rangaistuksemme
Jumalan vihan alla.

3.
On keihäs kyljen puhkaissut,
on pääsi kallistunut,
ruumiisi pyhä rauennut
ja pilkka vaientunut,
vaan luonto vastoin luontoaan
pimenee, säikkyy tuskassaan:
nyt Herramme on kuollut.

4.
Oi Kristus, puhdas synnistä,
lain täysin täytit aivan,
ei hengessäsi vilppiä,
kun kärsit synnin vaivan.
Vanhurskas olit ainoa.
Maailman kaiken puolesta
sait, Kristus, yksin kuolla.

5.
Oi salaisuutta suurinta:
Jumala puolestamme
ristillä antaa uhrinsa
ja kuolee kuolemamme.
Käy kuolematon kuolemaan,
elämä astuu tuonelaan.
Oi aivoituksen syvyys!

6.
Näin, Jeesus, rakkautesi
toi toivon tänne vaivaan.
On mittaamaton velkani,
sen maksoit, Herra taivaan.
On rangaistus nyt kärsitty,
on kaikki laki täytetty
ja meidät armahdettu.

7.
En syntiäni peljännyt,
vaan sillä sidoin sinut.
Et väistynyt, et estellyt,
vaan päästää tahdoit minut.
Piinaasi olen syyllinen
ja rangaistuksen ansaitsen,
vaan tuomioni kannoit.

8.
Näin kiivas, kovakorvainen
ja suulas olen minä,
vaan puolestani nöyrtyen
niin hiljaa kärsit sinä.
Turhuutta minä himoitsen,
vaan Isän tahtoon suostuen
juot tuskan maljan karvaan.

9.
Tein väärin, sinut tuomittiin
ja vaivuit ristin alle.
Tein väärin, sinut rangaistiin
ja vietiin Golgatalle.
Teen väärin aina uudestaan,
vaan, Kristus, kuljit kuolemaan.
Se uhri aina riittää.

10.
Oi Jeesus, kuinka kiittäisin
nyt rakkaudestasi,
kun suostuit tänne vaivoihin,
tuot turvan haavoissasi!
Suo, että sitä muistaisin
ja syntiäni vihaisin.
Suo voimaa piinastasi.

11.
Veresi pesköön puhtaaksi
minua synneistäni,
ja, Kristus, alennuksesi
nyt olkoon elämäni.
Ah, uskoani vahvista,
haavaisi tähden armahda
ja tuskiin turva anna.

12.
Ja kuolemani kamppailuun
kun täytyy minun tulla,
suo, että voitto ristinpuun
saa turvanani olla.
Jää silloin, Herra, luokseni
ja saata suureen iloosi
ja taivaan rauha anna.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. Elias Lönnrot 1867, komitea 1984. | Sävelmä: Tanskassa 1569.
Sama sävelmä: 627
Luokitus: Kristuksen kärsimys ja kuolema

Virren tarina

62 Sinua, Jeesus, piinattiin

O Jesu! kuinkas olet piinattu

Hemminki Maskulaisen suurenmoinen katumusvirsi ristin juurella kuuluu suomalaisen virsiaarteiston ehdottomiin kalleuksiin.

Hemminki Maskulaisen runoilijantaidosta kertoo erityisesti virren selkeä ja tasapainoinen rakenne. Virsi nimittäin jakaantuu neljään jaksoon, joista kukin on kolmen säkeistön mittainen. Ensimmäisessä kuvaillaan ristillä riippuvan Jeesuksen tuskia (säk. 1–3). Toisen jakson sisältönä on hiljainen ihmettely ristin salaisuuden edessä (4–6). Näin tullaan virren varsinaiseen teemaan, vavahduttavaan sielun rippiin (7–9). "Tein väärin, sinut tuomittiin / ja vaivuit ristin alle. / Tein väärin, sinut rangaistiin / ja vietiin Golgatalle. / Tein väärin aina uudestaan, / vaan, Kristus, kuljit kuolemaan. / Se uhri aina riittää." Virsi päättyy kiitokseen ja rukoukseen (10–12).

Nykyisellään voimme nähdäkin Hemminki Maskulaisen kädenjäljen nimenomaan tässä virren rakenteessa, sen kokonaishahmottelussa. Hänen omasta sanoituksestaan sen sijaan on enää vain vähän jäljellä – virsikirjaa uudistettaessa virren kieliasua on kolmesti muokattu: 1886, 1938 ja 1986. Hemmingin alkuperäisteksti – se on luettavissa vuoden 1701 Vanhasta virsikirjasta (VVK 142) – puhuttelee kyllä tämänkin päivän lukijaa. Varsinkin virren jälkipuolisko nousee vahvaan intensiteettiin.

Edellä on luettavissa virren yhdeksäs säkeistö nykyisestä virsikirjasta. Hemminki kirjoitti sen saman näin: "Minä väärin tein: sinä rangaistiin. / Minä rikoin: sen edest' sinä vitsattiin. / Minä häpiän tein: sinä vaivattiin. / Minun syntein' tähden sinä piinattiin, / Ja ristinpuuhun ripustettiin. / Minun pahuuten' tähden sinä kuoletettiin, / Minun syntein uhriks' sinä uhrattiin."

Hiljaisena nousee kiitos tällaisen ripittäytymisen jälkeen: "Oi Jeesus, kuinka kiittäisin nyt rakkaudestasi…"

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.