1.
Jumala, meille armossa
suo rauha aikoinamme.
Ei kukaan toinen turvata
voi rauhaa maailmamme.
Sen teet vain sinä, Herra.
2.
Varjele valtakuntamme
sodasta verisestä,
rakkaasta isänmaastamme
vahingot, vaarat estä.
Armosi anna kestää.
3.
Johdata, Kaikkivaltias,
myös esivaltaa maamme
ja auta, että suojassas
rauhassa elää saamme,
pysyä sanassasi.
Viva vox -kuoro, Teija Tuukkanen (piano)
SävelmäSäk. 1 latinalainen antifoni Da pacem, Domine, in diebus nostris 600-luvulta. Suom. Mathias Westhin käsikirjoituksessa 1540-luvulla, uud. suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Säk. 2 tuntematon ruotsalainen 1562, säk. 3 saksalainen 1532. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. komitea 1886, 1937. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1529.
586 Jumala, meille armossa
Da pacem, Domine, in diebus nostris
Vanha virsikirja (1701) osoittaa, että pahat uhkakuvat elivät entisajan ihmisten mielessä: "Tulen, veden, Sodan, näljän, Kanss' ruton vaivat estä, Kuollost' pahast' ja muust' vaarast' Ynn' köyhät, rikkaat säästä" (VVK 363). Rauhan rukous tuli tutuksi, kun kirkkokäsikirja 1614 määräsi sen jumalanpalveluksen päätösvirreksi: "Suo meille rauha Herra nyt, Ja elinaikanam' auta, Ei maan pääll' löytä ketään muut', Kuin riidat asettaa taitaa, Paitsi sinua yhtä" (VVK 311).
Tämä ikiaikainen säkeistö palautuu kauas 600-luvulle: Da pacem Domine! in diebus nostris, Alleluja. 'Anna, Herra, rauha meidän päivinämme.' Sitä Englannin pääministeri Chamberlain siteerasi palatessaan suurvaltojen huippukokouksesta Münchenistä 1938: "Peace in our days" – rauha meidän päivinämme. Niin silloin luultiin sovitun, vaan toisin oli käyvä. Ei kulunut vuottakaan, kun toinen maailmansota alkoi.
Kyseisen vanhan rukouksen tunnemme Martti Lutherin runomuotoisen saksannoksen mukaisena: Jumala, meille armossa / suo rauha aikoinamme. Lutherin saksannos on eri tahoilla saanut jatkokseen lisäsäkeistöjä. Tuntemattomien runoilijoiden neljä lisäsäkeistöä suomensi virsikirjaansa Hemminki Maskulainen; niistä on virsikirjassa jäljellä kaksi.
Lutherin versio syntyi varsinaisesti vespervirreksi. Kun Aleksi Lehtonen 1920-luvulla julkaisi vesper-ohjelmistonsa (Vesperale, 1925), hän sisällytti tämän rauhanrukouksen usean vesperin ohjelmaan. Hänen mielestään rukouksiin liittyvä Pro pace -virsi on erityisen sovelias liitettäväksi evankelisen kansankirkon iltarukouksiin. Vaikuttava kokemus voi olla, kun liturgi ensin laulaa: "Jumala, meille armossa suo rauha aikoinamme . . ." ja seurakunta sitten jatkaa: "Varjele valtakuntamme . . ."
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.
Edellinen
