Virsi 532; Taas siunattu päivä
532

Taas siunattu päivä

Virren sävelmän tekijänoikeuksien haltija Fennica Gehrman Oy ei ole antanut lupaa tämän virren sävelmän julkaisemiseen verkossa.

1.
Taas siunattu päivä nyt luo valoaan
maan peittäen kirkkauteensa.
Taas loistaa se kaikille luoduille maan
ja sulkee ne siunaukseensa.
Niin, Luojamme, meidätkin armollasi
taas murheista, synneistä päästä.

2.
Vaan kirkkaimman armosi auringon toit
yön keskelle lahjana taivaan,
kun ainoan Poikasi syntyä soit
maan lapseksi ristiin ja vaivaan.
Toi paimenet viestiä enkelien:
On koittanut autuuden päivä.

3.
Se seimestä koitti ja kunniassaan
nyt Golgatan ristillä loistaa.
Hän, Herramme, kuoleman voitettuaan
nyt syntimme tuomion poistaa.
Se päivä ei ylpeille valjeta voi,
sen köyhät ja syntiset saavat.

4.
Ah, jos joka puulla ja pensaallakin
ja ruoholla äänensä oisi,
jos järvet ja metsät ja vainiotkin
kuin enkelit veisata voisi,
ei Jeesusta Kristusta, Herraamme,
ne taitaisi kylliksi kiittää.

5.
Kas, lintunen lentävi korkeuteen,
niin kauas kuin silmämme kantaa,
ja lauluunsa yltyen riemulliseen
se Herralle kiitoksen antaa.
Myös, ihminen, astu jo valkeuteen
ja Luojalle kiitosta laula!

6.
Oi Herramme, myös sanan valkeuden
nyt sattua suo sydämeemme,
niin että vain armosi täyttäisi sen
ja tahtosi kaikessa teemme.
Suo enkelit taas meitä varjelemaan,
niin ettemme lankea syntiin.

7.
Nyt pyydämme, valtias taivaan ja maan,
kun aika näin vaihtuu ja muuttuu:
Suo voimaasi käskyjäs tottelemaan,
kun tahtoa, taitoa puuttuu.
Taas uudista alttius, uskollisuus
ja virkistä toivolla taivaan.

8.
Kun ilta on läsnä ja päättynyt työ,
yön halki jo katseemme kantaa,
ja viimeisen lyöntinsä kun sydän lyö,
saan henkeni huomaasi antaa.
Näin turvissa Kristuksen laupeuden
suo matkalle autuas loppu.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Pohjoismaisen käsikirjoituksen (n. 1450) pohjalta Hans Thomissøn 1569. Osittain suom. ja säk. 6 Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Ruots. ja säk. 3 ja 7 Johan Olof Wallin 1816. Suom. Kaarle Martti Kiljander 1867, virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, virsikirjavaliokunta 1963 (säk. 7), komitea 1984. | Sävelmä: Heikki Klemetti 1904.
Luokitus: Aamu ja ilta

Virren tarina

532 Taas siunattu päivä

Den signade dag, som vi nu här ser

Tätä virttä sanotaan Ruotsissa aamuvirsien kuningattareksi. Ennen vanhaan sitä saattoi luonnehtia myös virsikirjamme ainoaksi kevätvirreksi: puhutaanhan siinä puista, pensaista ja ruohosta sekä lintusesta, joka lentää korkeuteen ja yltyy "lauluunsa riemulliseen". Nythän meillä on muitakin kevätvirsiä (567–570).

Toisaalta tätä vanhaa pohjoismaista "päivälaulua" (dagvisa) tiedetään aikoinaan lauletun jouluaamuisin kirkonmäellä. Sen alkusäkeistöissä onkin joulun riemu ilmaistuna, siinä soi enkelten kiitosvirren kaiku täysiäänisenä: ”Vaan kirkkaimman armosi auringon toit / yön keskelle lahjana taivaan, / kun ainoan Poikasi syntyä soit / maan lapseksi ristiin ja vaivaan. / Toi paimenet viestiä enkelien: / On koittanut autuuden päivä.”

Siinä myös muistutetaan: "Se päivä ei ylpeille valjeta voi, / sen köyhät ja syntiset saavat."

Virsi palautuu keskiajalle saakka, mutta ei ole kyetty selvittämään sen alkuperää, varhaisinta muotoa ja käyttöä jne. Nimitys "dagvisa" lienee tarkoittanut yksinkertaisesti aamuvirttä. "Siunattu päivä" on voinut merkitä jokaista päivää tai sitten sunnuntaita, Herran päivää. Tai joulupäivää.

Ihan yksinkertainen ei virren tie meillekään ole. Hemminki Maskulainen suomensi siitä virsikirjaansa 5-säkeistöisen version, joka oli vielä vuoden 1938 virsikirjassa (526 "Taas loistaapi aurinko kirkkauttaan"). Vuoden 1886 virsikirjaan tuli sen rinnalle "Taas siunattu päivä", joka puolestaan pohjautui J. O. Wallinin versioon vuodelta 1819 ja jonka oli suomentanut K. M. Kiljander. Nykyiseen virsikirjaan nämä yhdistettiin (samalla menetettiin ensin mainittuun liittynyt kaunis pohjoismainen kansansävelmä). Kaikki ei suinkaan palaudu keskiaikaan saakka. Niinpä 6. säkeistö on alkuaan Hemminki Maskulaisen sepittämä, 3. ja 7. säkeistö Wallinin lisäämiä.

Heikki Klemetin (1876-1953) valoisa duurisävelmä tulkitsee osuvasti virren tekstiä. Rauhallinen daktyylipoljento antaa sille juhlallisen marssin luonteen.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.