Virren tarina
481 Jumala, käsissäsi
Virsikirjaamme valmistelleen komitean apuna oli runoilijoita, joiden tehtävänä oli virsitekstien suomentaminen ja muokkaaminen sekä myös uusien virsien kirjoittaminen. Yksi komitean runoilija-avustajista oli Leena Suutarla (1938-2006), joka siihen aikaan toimi Helsingin seurakuntien sairaalateologina. Hänen huomioidensa mukaan sille alueelle kaivattiin uusia virsiä, ja niin hän kirjoitti virren Jumala, käsissäsi.
Toimittuaan ensin seurakuntalehtorina ja sitten 1974-84 sairaalateologina Helsingissä Leena Suutarla (v:sta 1989 Tiilikka) on ollut perheneuvojana ensin Mikkelissä ja viimeksi Riihimäellä. Hän on julkaissut runokokoelman Lähellä meri (1985); sen viimeisen osaston aineksina ovat sairaalasielunhoitajana saadut kokemukset.
Lyhyin, yksinkertaisin säkeistöin virsi Jumala, käsissäsi tarjoutuu sairauden heikentämän ihmisen rukoukseksi. Kun voimat ovat poissa ja mieltä ahdistaa, tämänkaltaisen runon sanat kykenevät tavoittamaan lukijansa (tai kuuntelijansa) ja kantamaan häntä eteenpäin. ”En paljon jaksa, Herra, / vain hiljaa rukoilla.”
Mitä tässä sitten rukoillaan? Yön tuskanhetkiin pyydetään vierelle enkeliä. Tärkeältä tuntuu neljäs säkeistö: ”Myös rakkaitani muista / ja auta kestämään. / Oi Herra, heitä kutsu / turviisi lepäämään.” Lopuksi virsi auttaa ja johdattaa lukijaansa toivoon ja kiitokseen: ”Isäni, niin kuin tahdot, / nyt lapsellesi tee. / Suo, että uusi aamu / toivoa säteilee. // Ja vaikka tarkoitusta / en kaikkeen löydäkään, / niin anna tässä kasvaa / sinua kiittämään.”
Virren perusta löytyy esimerkiksi näistä Paavalin sanoista: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia” (2. Kor. 1:3-4).
Virteen on liitetty se kalantilainen sävelmä, joka on tullut tutuksi virrestä 309 ”Nyt vielä etehesi”.
Tauno Väinölä
Sävelmästä lisää virren 309 tarinan yhteydessä.