Virsi 47; Jeesus, kirkas tähteni
47

Jeesus, kirkas tähteni

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Jeesus, kirkas tähteni,
aamunkoitto Jaakobista,
tahdon antaa lahjaksi,
mitä vain on antamista.
Kaikki armoa on vain.
Tahdon antaa mitä sain.

2.
Annan kiitosuhriksi
avunhuudon, katumuksen.
Annan kaikki puutteeni,
köyhän uskonrukouksen.
Armas Lapsi, kuulet sen,
itse vastaat aamenen.

3.
Uskon, lahjan kalleimman,
sinulta sai sydämeni.
Käyttöösi nyt luovutan,
Herra, kaikki jäseneni.
Pyhitä siis ruumiini
eläväksi uhriksi.

4.
Tuoksukoon nyt yli maan
mirha armon, lohdutuksen.
Lahjanasi, Lapsi, saan
elämääni uudistuksen.
Jeesus, auta uhraamaan
niin kuin viisaat itämaan.

5.
Kaiken luoja, valtias,
synnyit syntiuhriksemme.
Orjan muotoon, laupias,
tahdoit jäädä keskellemme.
Anna meidät maailmaan
lahjojasi jakamaan.

Lisää suosikkeihin
Säk. 1–4 Erdmann Neumeister 1716. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. ja säk. 5 komitea 1937, 1984. | Sävelmä: Saksassa 1653.
Sama sävelmä: 9 | 41 | 625
Luokitus: Loppiainen

Virren tarina

47 Jeesus, kirkas tähteni

Jesu, grosser Wunderstern

Meidän perinteessämme loppiaisen keskushahmoja ovat idästä Jerusalemin kautta Betlehemiin vastasyntynyttä kuningasta kumartamaan tulleet tietäjät. Loppiaisvirsi 47 viittaa tietäjiin varsin ohuesti. Ensimmäisessä säkeistössä välähtää tähti, mutta ei sekään ole tietäjiä opastanut Betlehemin tähti vaan Sakariaan kiitosvirren ennustus Jeesuksesta. Hän on ”aamun koitto korkeudesta”, johon jo profeetta Malakia viittasi. Neljännessä säkeistössä ”mirha” muistuttaa tietäjistä, ja veisaaja rinnastaa itsensä itämaan viisaisiin.

Tietäjät tulivat kumartamaan kuningasta, mutta sen lisäksi he toivat myös mukanaan kallisarvoisia lahjoja. Virsi 47 keskittyy lahjoihin ja varsinkin vastalahjoihin. Siinä luetellaan lahjoja, joita Jeesukselta saadaan. Näitä lahjoja ovat usko ja elämän uudistus sekä armon ja lohdutuksen tuoksu. Saamistaan lahjoista kiitokseksi veisaaja toivoo voivansa antaa itse asiassa itsensä kokonaan. Ero tietäjäkertomukseen on siinä, että tietäjät eivät itse asiassa saaneet Jeesukselta mitään. He vain halusivat osoittaa hänelle kunnioitusta.

Virren sävelmä on tekstiä vanhempi. Se on laulettavissa varsin rytmikkäästi ja eloisasti. Niinpä on ehkä hiukan yllättävää, että se liittyy alun perin kuolemasta ja iankaikkisuudesta puhuvaan virteen, joka meidän virsikirjassamme on numerolla 625. Puheena olevaan loppiaisvirteen sävelmä liitettiin meillä vasta nykyisessä virsikirjassamme.

Hannu Vapaavuori


Sävelmästä lisää virren 9 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.