1.
Taivaan kirkas tähti kerran
tietäjiä itämaan
johdatteli luokse Herran
loistavalla valollaan
häntä kunnioittamaan,
kiittämään, rukoilemaan.
2.
Sama kirkas tähti täällä
yhä meitä valaisee,
Betlehemin seimen päällä
maailmalle säteilee.
Tunnet tähden kirkkaimman,
se on sana Jumalan.
3.
Sanan valossa nyt meitä,
Jeesus armas, kasvata.
Harhateille eksyneitä
luoksesi näin johdata.
Anna kirkas tähtesi
kaikkialle valoksi.
4.
Auta, että selkeästi
sana puhdas saarnataan
idän mailta länteen asti,
etelästä pohjolaan,
niin kuin itse säädit sen
autuudeksi kaikkien.
5.
Käskit, että sana pyhä
viedään kaikkeen maailmaan.
Auta, Jeesus, meitä yhä
käskyäsi muistamaan.
Anna työhön siunaus,
Hengen voima, uudistus.
6.
Sanan valon anna paistaa,
kaikki kansat tavoittaa,
että kaukaisinkin maistaa
armon uutisleipää saa,
lailla idän viisaiden
löytää sinut, Kristuksen.
7.
Auta, että viimein valta
pimeyden vaipuisi,
ihmiskunta kaikkialta
kaikin kielin taipuisi
nimeäsi kiittämään,
sinua ylistämään.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Outi Noponen ja Juha Kuivanen (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Elias Lönnrot 1865. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Loys Bourgeois 1551.
Luokitus: Loppiainen Katso virsi 46 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Virren tarina
46 Taivaan kirkas tähti kerran
Tähti taivahinen kerran
Viidestä loppiaisvirrestämme ensimmäisenä on Philipp Nicolain upea "On kirkas aamutähti nyt" (43), jonka sävelmää Saksassa sanotaan koraalien kuningattareksi. Kolmella muulla – jotka nekin ovat saksalaista alkuperää – on yhteinen suomentaja: Elias Lönnrot (1802 - 1884). Vain yksi loppiaisen virsistä on suomalainen. Se on Lönnrotin oma virsi Taivaan kirkas tähti kerran.
Nicolain virttä lukuun ottamatta loppiaisvirsien osasto on siis Lönnrotin käsialaa. Mutta vain hänen omansa, Taivaan kirkas tähti kerran, on varsinaisesti "nykyaikainen" loppiaisvirsi, sillä siinä on mukana lähetystyön ulottuvuus. Itämaan tietäjille omistettua loppiaista vietämme lähetyksen päivänä, koska juuri nämä Jeesus-lasta kumartamaan tulleet tietäjät olivat ensimmäiset pakanat, jotka kunnioittivat häntä kuninkaana.
Muut neljä virttä ovat peräisin ajalta, jolloin lähetystyöllä ei vielä ollut sanottavasti jalansijaa evankelisessa kristikunnassa. Elias Lönnrot puolestaan tiedetään lähetystyön ystäväksi. Hän oli mm. mukana Suomen Lähetysseuraa perustettaessa (1859).
Lönnrot tuli virsikirjakomitean jäseneksi 1863. Jo kahden vuoden kuluttua hän julkaisi ensimmäisen yli kymmenestä virsijulkaisustaan. Loppiaisvirsi oli siinä. Se on vanhin suomalainen lähetysvirsi. Lähetyksen sanoma on siinä "ehkä virreksi hieman yksioikoista ja runotonta, mutta sen selvyydessä ei ole mitään toivomisen varaa" (Jaakko Haavio). Lönnrotin virsille onkin ominaista "helppotajuisuus, vilpitön hartaus ja sanonnan koruton vakuuttavuus", todistaa hänen elämäkertansa kirjoittaja Aarne Anttila.
Lähetystehtävää ei vielä ole saatettu loppuun. Lähetystyö jatkuu. Virren viesti on yhä ajankohtainen: "Käskit, että sana pyhä / viedään kaikkeen maailmaan. / Auta, Jeesus, meitä yhä / käskyäsi muistamaan.”
Virren sävelmän luoja Louis (Loys) Bourgeois (n. 1510 - n. 1560) toimi Genevessä uskonpuhdistaja Jean Calvinin työtoverina ja Pietarinkirkon kanttorina. Hänet tunnetaan 1551 ilmestyneen hugenottivirsikirjan toimittajana. Tässä 83 psalmivirren kokoelmassa oli yli 70 hänen omaansa tai muokkaamaansa sävelmää.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.