1.
Nyt soikoon taivas kiitostaan,
maa karkeloikoon iloissaan,
kun ääni apostolien
on meille tuonut autuuden.
2.
Näin käski Kristus omiaan:
”Te menkää kaikkeen maailmaan
ja kaikkialla saarnatkaa
ristin ja armon sanomaa.
3.
Ken uskoo sen ja kastetaan,
saa pelastuksen autuaan.
Ei kuollessansa kuole hän,
vaan lahjaksi saa elämän.
4.
Ken usko ei, vaan pettäviin
vain luottaa epäjumaliin,
se torjuu Herran Kristuksen
ja tuomion saa ikuisen.”
5.
On Herran käsky kiitänyt,
näin halki aikain rientänyt,
se aamunkoiton tienoilta
käy kohti päivänlaskua.
6.
Ja missä saarna kajahtaa
ja Hengen tuuli puhaltaa,
hän kylmät mielet pehmittää,
ne iloisiksi lämmittää.
7.
Ei maailmalta milloinkaan
saa sanan saarna kiitostaan,
se voimansa saa taivaasta,
se päästää synnin vallasta.
8.
Oi Kristus, Hengen lahjalla
myös meitä siunaa, kasvata.
Suo totuuteesi juurtua
ja elää yksin armosta.
9.
Nyt kiitos maan ja taivasten
Isälle soikoon ikuinen
ja ainoalle Pojalle
ja lohdutuksen Hengelle.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Mikael Agricolan latinankielinen käsikirjoitus 1556 1100-luvun hymnin Exultet coelum laudibus pohjalta. Suom. Anna-Maija Raittila ja Taisto Nieminen 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Englannissa n. 1780.
Luokitus: Lähetys Katso virsi 194 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Virren tarina
420 Nyt soikoon taivas kiitostaan
Exultet coelum laudibus
Yllättävin uusi runoilijanimi uudessa virsikirjassamme on epäilemättä Mikael Agricola (n. 1510- 1557). Kyseessä on tämä virsi, jonka alkuperästä on sen alla merkintä: "Mikael Agricolan latinankielinen käsikirjoitus 1556 keskiaikaisen hymnin pohjalta".
Mainittu käsikirjoitus on Rymättylän kirkonarkistossa säilytettävän latinalaisen psalttarin nimiölehden kääntöpuolella. Martti Parvio on päätellyt, että kyseinen psalttari on kuulunut Mikael Agricolalle ja että käsikirjoitus on Agricolan.
Nyt soikoon taivas kiitostaan muistuttaa virttä "Iloitkaan maa, taivas vahvast'" (VVK 197), jonka Jaakko Finno suomensi ruotsin kielestä ensimmäiseen virsikirjaamme ja joka säilyi virsikirjassa vuoteen 1886 saakka. Sen tekijä (tai ruotsintaja) oli Ruotsin uskonpuhdistaja Olavus Petri. Sekä Olavuksen että Agricolan versioiden lähtökohtana on keskiaikainen, jo 1100-luvulta tunnettu vesperhymni Exultet coelum laudibus, mutta alkusanoja lukuun ottamatta koko hymni muokattiin uskonpuhdistuksen aikakaudella uudestaan. Agricolaa on pidettävä hymnin uudelleen muokkaajana, sanoo Parvio. Uudistettu hymni oli tarkoitettu esitettäväksi apostolien päivien vespereissä.
Agricolan virsi perustuu lähetyskäskyyn (säkeistöt 2-4) ja kasvaa siitä ytimekkääksi lähetysvirreksi. Jeesus antoi lähetyskäskyn juuri ennen taivaaseen astumistaan, ja siten tämä virsi sopii juhlistamaan helatorstain jumalanpalvelusta.
Virren a-sävelmä on alun perin kuulunut edellä mainittuun latinalaiseen hymniin ja on siis peräisin kaukaa keskiajalta. Meillä se liittyi Vanhan virsikirjan virteen "Iloitkaan maa, taivas vahvast'" ja on nyt siis palannut virsikirjaan sadan vuoden poissaolon jälkeen. Valittavana on myös uudempi, englantilainen b-sävelmä, sama joka liittyy Isaac Wattsin virteen 70 "Kun katson ristin ihmettä".
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.