Frans Mikael Franzén 1813. Säk. 1, 2, 4 suom. Rauhansäveliä 1894, uud. 1900, Lauri Pohjanpää virsikirjaan 1938. Säk. 3 suom. Niilo Rauhala 1984, virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Eurajoelta.
Virren tarina
392 Oi, miksi tiellä Herrani
Den korta stund jag vandrar här
Suomen Lähetysseuran julkaisema Hengellisiä lauluja ja virsiä pysyi kauan maamme suosituimpana hengellisenä laulukirjana. Sen ensimmäinen vihko ilmestyi vuonna 1900. Franzénin virren Oi, miksi tiellä Herrani suomennos sisältyi siihen.
Frans Mikael Franzén (1772-1847) oli Ruotsin vallan ajan paras runoilijamme. Suomen tultua liitetyksi Venäjään hän kuitenkin muutti Ruotsiin, missä hän lopuksi toimi Härnösandin hiippakunnan piispana. Ruotsissa Franzén myös kirjoitti virtensä. Hän oli J. O. Wallinin tärkein työtoveri vuonna 1811 asetetussa virsikirjakomiteassa, ja Ruotsin kirkon virsikirjassa hänen virsiään on yhä yksitoista. Suomalaisessa virsikirjassamme niitä on viisi, joista kaksi (234 ja 562) on ollut mukana jo vuodesta 1886.
Oi, miksi tiellä Herrani suomennettiin nimenomaan Hengellisiin lauluihin ja virsiin. Siitä suomennoksesta ("Kulkeissan' täällä hetkisen, / Miks pelkään vaikeroiden?") puuttui nykyisen virtemme kolmas säkeistö, joten virsi keskittyi hyvä paimen -aiheeseen (Joh. 10:1–16).
Virsikirjaan Oi, miksi tiellä Herrani tuli 1938, mutta kolmas säkeistö liitettiin mukaan vasta 1986 Niilo Rauhalan suomentamana. Sen voi sanoa viittaavan ehtoollisen sakramenttiin, kun siinä puhutaan Jeesuksesta elämän leipänä ja armon lähteenä.
Paimenvirsiä on kahdenlaisia. Toiset pohjautuvat paimenpsalmiin 23, siihen joka alkaa sanoilla "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu". Niissä paimen tarkoittaa Jumalaa (virret 374 ja 375). Toisen ryhmän muodostavat ne virret, joissa puhutaan Jeesuksesta hyvänä paimenena. Tämän Franzénin virren lisäksi sellainen on etenkin virsi 378 "Kaitse, Jeesus, paimen hyvä". Hyvä paimen -teeman löytää muualtakin virsikirjasta.
Sävelmä on Eurajoelta muistiin merkitty surunvoittoinen satakuntalainen koraalitoisinto.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.