Virren sävelmän tekijänoikeuksien haltija Fennica Gehrman Oy ei ole antanut lupaa tämän virren sävelmän julkaisemiseen verkossa.
1.
Koska valaissee kointähtönen
mua köyhää kerjääjää?
Koska päättyy matka yöllinen?
On yhä hämärää.
Taivaalle nostan yhtenään
katseeni kaipaavan.
Valoa jos en näekään,
sen tiedän loistavan.
2.
Koska vakuudeksi armosta
jo valo koittanee?
Koska päässee sydän vaivasta
ja usko kasvanee?
Ah, pääsisinpä näkemään
jo Herran autuuden!
Vaan vaikken vielä nähnytkään,
saan kerran nähdä sen.
3.
Herra Jeesus, pyydän sinua
kaikesta sielusta,
hoida Hengelläsi minua,
murheissa lohduta.
Kirkasta, Herra, itsesi
nyt sydämelleni
ja verelläsi puhtaaksi
tee omatuntoni.
4.
Kun mä kerran pääsen tuntemaan
voimaa sun veresi,
en mä enää jouda tuhlaamaan
kallista lahjaasi.
Tee minut kaipaavaiseksi,
tyhjäksi kokonaan,
armoa kerjääväiseksi,
armosi että saan.
5.
Herra Jeesus, eteen katseesi
käyn tässä toivossa.
Kyynelin nyt käännyn puoleesi
ja pyydän armoa.
En mene pois, ennen kuin saan
haavoissas kalliissa
levon ja ilon autuaan,
niin, aamen uskossa.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Inka Kinnunen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Ruotsalaisen Anders Odheliuksen (1718-1773) virsi Koska valaissee kointähtönen kuulunee virsikirjamme suosituimpiin. Se tuntuu kovin 'suomalaiselta'. Siitäkö kertoo sekin, että virsi aikoinaan ilmestyi samanaikaisesti (1790) kahtena suomennoksena? Toinen oli tietysti Elias Laguksen Sionin virsien suomennoksessa, sisältyihän virsi alkuaan Ruotsin 1700-luvun herrnhutilaisten laulukirjaan Sions sånger, jonka Lagus suomensi. Mutta uudistamiinsa Siionin virsiin Wilhelmi Malmivaara löysi toisen, paremman suomennoksen Halullisten sielujen hengellisistä lauluista. (Siksi virren alla ei ole Elias Laguksen nimeä.)
Kun vertaa tätä ja Odheliuksen muita virsiä 358 ja 359, huomaa selvän sukulaisuuden. Kaikki ne ovat armoa ikävöivän syntisen puhetta Vapahtajalle. Runoilijan persoonalliset, omakohtaiset äänenpainot ovat niissä vaistottavissa. Yhdistävä kuva on valo. Nimenomaan se kuva hallitsee kointähtösvirren alkusäkeistöjä, jotka Odheliuksen tuotantoa tutkineen Erik Hörnströmin mukaan osoittavat, miten korkealle hän runoilijana saattoi parhaimmillaan yltää.
Virrellä on kaksi vaihtoehtoista sävelmää. Laatokan Karjalasta peräisin olevan a-sävelmän rinnalle on otettu mietteliäs savolainen koraalitoisinto. Se on tullut tutuksi Ahti Sonnisen (1914-1964) sovituksena, jossa melodian soittaa sello.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.