Virsi 295; Oi Herrani,saan luoksesi
295

Oi Herrani,saan luoksesi

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Oi Herrani,saan luoksesi
nyt tulla omanasi.
Saan auttajan näin parhaimman,
lohduttajan.
On turva sanassasi.

2.
Suo seurata ja palvella
sinua, Jumalani.
Armostasi taas syntini
suo anteeksi.
Vahvista uskoani.

3.
Vain tielläsi on iloni,
jos minne tahdot viedä.
Jeesukseni, jää aarteeksi
sydämeeni.
En muuta turvaa tiedä.

4.
Nyt sydämin turvallisin
saan olla suojassasi.
Siis pelasta jo tuskasta,
pois vaivasta
vie tähden kuolemasi.

5.
Uskaltaen ja iloiten
vaellan Herran tiellä.
Armosi saan taas uudestaan,
käyt auttamaan.
Et lohdutusta kiellä.

6.
Näin vaivoissa ja murheissa
suot virvoituksen parhaan.
Tallella on myös avuton
ja turvaton.
Et päästä tieltä harhaan.

7.
Jos kätkeydyt, niin tiedän nyt:
käyt silti lähelläni.
Oi Herrani, on sanasi
nyt voimani
ja valo elämäni.

8.
Näin uskossa ja toivossa
suo, että vaeltaisin
ja ikuisen myös autuuden,
taivaallisen,
luonasi kerran saisin.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Hans Christensen Sthen mahd. 1589. Ruots. 1602. Suom. arkkivirtenä 1683, virsikirjaan 1685. Uud. Kaarle Martti Kiljander 1867, komitea 1937, Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Toisinto Kuortaneelta.
Luokitus: Usko Jeesukseen

Virren tarina

295 Oi Herrani,saan luoksesi

Herre Jesu Christ! Min Frelser du est Du, Herre Krist, min frelser est

"Uskaltaen ja iloiten / vaellan Herran tiellä. / Armosi saan taas uudestaan, / käyt auttamaan. / Et lohdutusta kiellä." Jokainen virren Oi Herrani, saan luoksesi säkeistö vakuuttaa tästä samasta asiasta: "Saan auttajan / näin parhaimman, / lohduttajan. / On turva sanassasi." Virren otsikoksi sopisikin kolmannen säkeistön loppu: "En muuta turvaa tiedä."

Tämän varhaisen Jeesus-virren kirjoittaja on tanskalainen Hans Christensen Sthen (1544-1610), merkittävä nimi pohjoismaisen virsirunouden alkuvaiheessa. Hän toimi ensin koulun rehtorina ja kappalaisena Helsingörissä sekä sitten kirkkoherrana Malmössä, joka siihen aikaan kuului Tanskaan. Virsiään Sthen julkaisi parissa pienessä hartauskirjassaan 1500-luvun lopulla.

Sthenin nimi ehti jo välillä painua unohduksiinkin, mutta hänen kauneimpia virsiään on Tanskassa aina laulettu. (Niistä on meidän virsikirjassamme myös iltavirsi 554 "Jo päivä ehtii ehtoolle".) Nimenomaan virrestä Oi Herrani, saan luoksesi muodostui tanskalaisille "vanha rakas virsi". Sthenille ominainen hiljainen hartaus luo sen koruttomiin säkeisiin yksinkertaisen kauneuden hohtoa. Tämänkaltaista runoa hän tuskin ajatteli niinkään käytettäväksi seurakuntavirtenä, niin omakohtaiselta se tuntuu. Kun se näin nousee suoraan tekijänsä sydämestä, se myös tavoittaa vastaanottajansa sydämen.

Jos Oi Herrani, saan luoksesi jo runona on vastustamattoman kaunis, niin kaunis on myös sen Suomessa sävelmäkseen saama herkän liikkuva kuortanelainen toisinto. Se henkii samaa lohtua ja turvallisuutta, uskoa ja toivoa kuin Sthenin teksti. Suomennoksen viimeisen säkeistön voi sanoa sisältävän viitteen siihen kirjaan, jossa tämä virsi ensi kerran ilmestyi: En liden Vandrebog, 'Pieni vaelluskirja'. "Näin uskossa ja toivossa / suo, että vaeltaisin / ja ikuisen myös autuuden, / taivaallisen, / luonasi kerran saisin."

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.