Suomalainen, virsikirjaan 1685. Uud. Julius Krohn 1880, komitea 1937, 1984. | Sävelmä: Toisinto Pieksämäeltä.
Virren tarina
272 Oi Jeesus, auttaja
Jesus armon aitta
Virren sävelmä on nykyisen virsikirjamme uniikkisävelmiä, toisin sanoen se kuuluu vain tähän yhteen virteen. Edellisessä virsikirjassa se oli kahden muunkin virren sävelmänä. Niistä kahdesta toinen on edelleen virsikirjassa, nimittäin adventtivirsi ”Iloitse, morsian” (4), jolla nyt kuitenkin on Jakob Regnartin sävelmä, tuttu useasta muustakin virrestä.
Jakob Regnartin koraali vuodelta 1574 kuului alun perin erääseen lemmenlauluun. Sen osaksi tuli suuri suosio, ja se levisi yli Euroopan erilaisiin teksteihin liitettynä, hyvinkin pian nimenomaan ja vain hengellisiin. Sävelmän suosiosta kertoo sekin, että vuoden 1701 Vanhassa virsikirjassamme sillä veisattiin kymmentä eri virttä.
Paljon veisatusta sävelmästä kehittyi paikallisia toisintoja. Sellainen, Pieksämäeltä peräisin oleva, onkin virren Oi Jeesus, auttaja sävelmä. Eloisampana, runsaasti niekkuja sisältävänä se on usean Siionin virren sävelmänä.
Virsi Oi Jeesus, auttaja on peräisin 1600-luvulta. Se on aikakaudelle tyypillinen Jeesus-virsi, jonka ytimessä on morsiusmystiikalle olennainen tunnustus: "Siis kuulun sinulle ja sinä minulle" (säk. 3). Alun perin nämä säkeet kuuluivat näin: "Jesu, sinä minun, / Jesu, minä sinun." Kirjoittajasta ei ole tietoa, mutta todennäköisesti kyseessä on suomalainen virsi. Ensi kerran se on painettuna piispa Johannes Gezelius vanhemman 1685 julkaisemassa virsikirjassa.
Virren alkuperäisten alkusanojen mukaan Jeesus on "armon aitta" (VVK 271). Sen voi sanoa viittaavan virren sisällön barokkimaiseen runsauteen: siinä olikin alun perin kymmenen säkeistöä. Virren kieliasua uudistivat 1800-luvulla Elias Lönnrot ja Julius Krohn. Meidän käytössämme nykyisessä virsikirjassa se on lyhennettynä puoleen alkuperäisestä eli viiteen säkeistöön.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.