Virsi 26; Oi armon lähde autuas
26

Oi armon lähde autuas

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Oi armon lähde autuas,
elämän suuri ruhtinas
ja taivaan kirkas aamunkoi,
sinulle virtemme nyt soi.

2.
Sinulle kiitos, kunnia,
Jumalan Poika armoisa,
kun viimein saavuit luoksemme,
kaivattu, kallis vieraamme.

3.
Jo aivan alkuajoista
on ikävöity sinua.
Näin huokasivat kaivaten
profeetat kanssa isien:

4.
Ah, milloin saapuu Messias,
Siionin suuri kuningas?
Hän päästää meidät kahleista
ja Israel saa iloita.

5.
Nyt saavuit, Vapahtajani,
on seimen oljet vuoteesi.
Näin meidät, pieni, korotat,
alaston, kaikki vaatetat.

6.
Oi Herra, rikoin käskysi,
en kestä kirkkauttasi,
vaan siksi tänne synnyitkin,
synnistä että pääsisin.

7.
Siis käännyn, Jeesus, puoleesi,
sinulle annan kuormani.
Sä murheen muutat riemuksi
ja elämäksi kuoloni.

8.
Oi autuuteni, iloni,
suo minun olla omasi.
Ja Pyhän Hengen voimalla
sinua tahdon palvella.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys

Paul Gerhardt 1653. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Vilhelm Anttila 1800-luvulla.
Luokitus: Joulu

Virren tarina

26 Oi armon lähde autuas

Wir singen dir, Immanuel

Uskonpuhdistusajan me-virren rinnalle Paul Gerhardt (1607-1676) toi minä-virren. Tämä hänen jouluvirtensä alkaa kyllä yhteisöllisenä me-virtenä, ja eteemme aukeaa pitkä, "aivan alkuaikoihin" ulottuva perspektiivi, kun mainitaan, miten jo "profeetat kanssa isien" ikävöivät Messiasta. Mutta veisaajan oma ilo puhkeaa ilmi, kun hän katsoo seimessä makaavaa Vapahtajaansa – niin niukkasanainen kuin Gerhardt tässä kohdin onkin, jos vertauskohdaksi otetaan hänen toinen jouluvirtensä "Nyt seimellesi seisahdan" (25).

Saksassa Gerhardtin jouluvirsistä Oi armon lähde autuas ei ole kovin suosittu. Sanotaan, että siitä puuttuu joulun hohde. Se taas johtuu siitäkin, että virrellä ei siellä ole omaa sävelmää: sitä lauletaan "Enkeli taivaan" -sävelmällä. Tämä yhdistelmä kulkeutui alun alkaen (1886) suomalaiseenkin virsikirjaan. Kun sitten 1903 hyväksyttyyn koraalikirjaan tuli koko joukko suomalaisia kansansävelmiä, Gerhardtin virsi sai oman koraalinsa. Sen tekijä on kalantilainen maanviljelijä ja entinen pelimanni Vilhelm Anttila (1816-1865). Herätykseen tultuaan hän halusi särkeä viulunsa, mutta Kalannin rukoilevaisten hengellinen isä, virsirunoilijana tunnettu Efraim Jaakola (virsi 368) neuvoi häntä käyttämään soitintaan Herran palvelukseen. Hyvä kristillinen neuvo kantoi hedelmänään mm. tämän sävelmän.

Anttilan sävelmässä "viulun sävelet säihkyvät kristityn onnea niin korkealle lennähtäen ja taas niin syvään sukeltaen, että tavallinen ihmisääni jaksaa juuri melodian äärirajoille, mutta ei ulommaksi" (Erkki Kurki-Suonio).

Vilhelm Anttilan suurenmoisen sävelmän ansiosta Gerhardtin virsi säihkyy joulun hohdetta. Suomentajan (Julius Krohn) sananvalinta 1. säkeistön lopussa ilmaisee täsmällisesti sen, mitä juuri on tapahtumassa: "Sinulle virtemme nyt soi."

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.