Virsi 227; Ylistys olkoon aina Isällemme
227

Ylistys olkoon aina Isällemme

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Ylistys olkoon aina Isällemme,
kiitos soikoon Pojallensa.
Hän kattaa armopöydän keskellemme,
siihen kutsuu vieraiksensa.
Oi Herra, armahda!
Herra, kallis ruumiis, veresi
tulkoon aina sielun ruoaksi.
Meitä surun laaksossa
vahvista ja lohduta.
Oi Herra, armahda!

2.
Itsesi, Jeesus, puolestamme annoit,
uhrisi suot voimaksemme.
Elämän leivän meille tässä kannoit
kuolemaasi muistaaksemme.
Oi Herra, armahda!
Herra, kannoit syntikuormamme
rakkaudessasi ristille,
siinä meidät lunastit,
Isän kanssa sovitit.
Oi Herra, armahda!

3.
Vahvista, Herra, ehtoollisellasi
uskoamme, toivoamme,
niin että, Jeesus, aina turvissasi
toisiamme rakastamme.
Oi Herra, armahda!
Anna Pyhän Hengen johdattaa,
meitä rauhan tietä kuljettaa,
että kristikuntasi
kunniaasi pääsisi.
Oi Herra, armahda!

Lisää suosikkeihin
Säk. 1 saksalainen 1400-luvulta, säk. 2 ja 3 Martti Luther 1524. Ruots. Olavus Petri 1536. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. komitea 1867. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1524.
Luokitus: Pyhä ehtoollinen

Virren tarina

227 Ylistys olkoon aina Isällemme

Gott sei gelobet und gebenedeiet

Virsi kuuluu vanhimpiin suomennettuihin virsiin. Se mainitaan ehtoollisvirtenä jo piispa Paulus Juustenin Messussa (1575) ja jälleen vuoden 1614 kirkkokäsikirjassa. Sen Mikael Agricolan messussa (1549) mainittu ruotsinkielinen esikuva Gud wari loffuat och högeliga prijsat sisältyi vuonna 1536 julkaistuun ruotsinkieliseen virsikirjaan Swenske songer, joka liittyi Ruotsin uskonpuhdistajana tunnetun Olavus Petrin toimintaan.

Virren esikuvana on Martin Lutherin ehtoollisvirsi Gott sei gelobet und gebenedeiet. Sen ensimmäinen ja toinen säkeistö ovat Lutherin aikaa vanhempia. Ne liittyvät keskiaikaiseen kansankieliseen leisi-perinteeseen säkeistön päättävine Kyrie eleison -huudahduksineen.

Tekstin vanha ruotsinnos oli lähellä Lutherin tekstiä lukuun ottamatta sitä, että kolme laajaa säkeistöä oli jaettu kuudeksi. Jacobus Finnon virsikirjan (1583) suomennos poikkesi hieman ruotsinnoksesta. Toisessa säkeistössä mainittu Maria oli poistettu ja tilalle oli tullut "surkia erä", nykyinen "surun laakso". Sanamuotoja oli myös muutettu niin, ettei enää ollut Lutherin tapaan kysymys nimenomaan ehtoollisen päätökseksi laulettavasta virrestä. "Kyrie eleeson" korvattiin vuonna 1886 suomennoksella "Oi Herra, armahda!",

Erkki Tuppurainen

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.