Virsi 207; Arkana nyt olen tullut
207

Arkana nyt olen tullut

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Arkana nyt olen tullut
itseäni tutkimaan.
Kaipuu nousee sydämestä
parempaan ja puhtaampaan.
Kun en itse selvää saa,
mikä mieltä ahdistaa,
Jeesus, saanhan olla tässä
hiljaisuutta pyytämässä.

2.
Herra Jeesus, itseäni
vaikken oikein tunnekaan,
auta nytkin rohkeasti
sinuun yksin katsomaan.
Tunnet mielialani,
huoleni ja toiveeni.
Tiedät aiheet ahdistukseen.
Auta lepoon, luottamukseen.

3.
Anna lohdutuksen sana,
anna synnit anteeksi.
Armotyösi hoivaan sulje
ystäväni, perheeni.
Viikon töihin, kiireisiin
käythän rinnalleni niin,
että saisin omanasi
olla, Jeesus, hoidossasi.

4.
Hiljaisuutta, Jeesus, kaipaan,
läsnäoloasi vain.
Siitä virtaa arkihuoliin
aamurauhaa sunnuntain.
Minut täytä toivolla,
että voisin iloita.
Kiitos, että kaikkeen vaivaan
nyt jo yltää voima taivaan.

Lisää suosikkeihin
Pentti Hölsä 1977. Uud. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
Sama sävelmä: 117
Luokitus: Jumalanpalvelus

Virren tarina

207 Arkana nyt olen tullut

Kun virsikirjakomitea oli 1976 julkaissut osamietintönsä Virsikirjauudistuksen periaatteet, Kotimaa-lehti julisti virsikilpailun, joka sai nimen Virsihaavi. Siihen lähetettiin noin 700 virsiehdotusta. Niistä parhaiksi katsotut palkittiin, minkä jälkeen koko saalis annettiin virsikirjakomitean käytettäväksi.

Virsihaavin antiin kuuluu Pentti Hölsän kirjoittama Arkana nyt olen tullut (207), joka Anna-Maija Raittilan muokkaamana tuli virsikirjaan. Pentti Hölsä (1941-) on vihitty papiksi 1966. Parikymmentä vuotta hän palveli seurakuntapappina Espoossa. Sittemmin hän on ollut seurakuntadiakonian sihteerinä kirkkohallituksessa ja sen jälkeen erään vanhustenhuoltosäätiön toiminnanjohtajana.

Virtensä taustaksi Hölsä on maininnut Siionin virsien ajatusmaailman. Virren syntyyn on erityisesti vaikuttanut Väinö Malmivaaran uudenvuodenvirsi, jossa kysellään: "Kuinka lainkaan uskallamme / käydä vuoteen alkavaan? / Kuule, Herra, huutoamme, / saavu jälleen auttamaan" (SV 16). Sama mieliala kuvastuu virren avauksessa: "Arkana nyt olen tullut / itseäni tutkimaan. – Kun en itse selvää saa, / mikä mieltä ahdistaa, / Jeesus, saanhan olla tässä / hiljaisuutta pyytämässä."

Siinä näkyykin myös virren toinen juonne: ahdistavan kiireen kokeminen sekä omassa että toisten elämässä. Hiljainen hetki Jumalan kasvojen edessä rauhoittaa. Sitä virsi ohjaa etsimään kirkosta; virren alkumuoto alkoikin sanoilla: "Arkana nyt astun tänne / kirkon penkkiin istumaan". Arkana nyt olen tullut sopii – paitsi jumalanpalveluksen alkuvirreksi – myös lukuvirreksi: hiljaiseksi rukoukseksi ennen messun alkua. Varsinkin sen kahta alkusäkeistöä voi rukoilla siellä, missä kirkot ovat avoinna hiljentymistä varten, tai kesämatkoilla tiekirkkoon poikettaessa.

Tauno Väinölä