Virsi 19; Syntyi tänne Jumala
19

Syntyi tänne Jumala

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Syntyi tänne Jumala
neitsehestä puhtaasta.
Sana tuli lihaksi,
rikas tuli köyhäksi.
Kiitos olkoon Jumalan,
kun hän saapui Pojassaan
armahtamaan luotujaan.

2.
Paimenet nyt valvovat,
enkeliltä kuulevat:
Syntynyt on lapsonen,
Vapahtaja ihmisten.
Kiitos olkoon Jumalan,
kun hän saapui Pojassaan
armahtamaan luotujaan.

3.
Halvan tallin hämärään
lähtevät he etsimään.
Siellä nukkuu seimessä
maan ja taivaan tekijä.
Kiitos olkoon Jumalan,
kun hän saapui Pojassaan
armahtamaan luotujaan.

4.
Äidin rintaa tarvitsee
hän, ken kaikki ravitsee.
Lapsi hän on turvaton,
vaikka kaiken Herra on.
Kiitos olkoon Jumalan,
kun hän saapui Pojassaan
armahtamaan luotujaan.

5.
Yli ymmärryksemme
todella käy armo se,
jonka Herra tarjoaa,
langenneille lahjoittaa.
Kiitos olkoon Jumalan,
kun hän saapui Pojassaan
armahtamaan luotujaan.

6.
Tätä taivaan armoa
nauttikaamme uskossa.
Siinä meillä autuus on,
riemu puhdas, loputon.
Kiitos olkoon Jumalan,
kun hän saapui Pojassaan
armahtamaan luotujaan.

7.
Auta, Jeesus, että me
juhlaasi nyt vietämme
kunniaksi nimesi,
elämämme voimaksi.
Kiitos olkoon Jumalan,
kun hän saapui Pojassaan
armahtamaan luotujaan.

Lisää suosikkeihin
Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys
Latinalainen In natali Domini 1400-luvulta. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. Bengt Jakob Ignatius 1824, Carl Gustaf von Essen 1867, komitea 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1544.
Sama sävelmä: 463
Luokitus: Joulu

Virren tarina

19 Syntyi tänne Jumala

In natali Domini

Virren vanhimmat latinalaiset käsikirjoitukset ovat peräisin 1400-luvulta. Kun Hemminki Maskulainen suomensi tämän jouluvirren virsikirjaansa 1605, hän käytti kahta latinankielistä tekstiä, jotka molemmat alkoivat sanoilla In natali Domini ('Herran syntymäpäivänä'). Hemmingin suomennoksessa oli yhdeksän säkeistöä (VVK 127). Hellyttävän yksinkertaisesti siinä kerrottiin ensimmäisen joulun tapahtumista.

Virsikirjan uudistuksessa 1800-luvulla virsi koki perusteellisen muutoksen, josta vastasivat ensin Bengt Jakob Ignatius (1824) ja sitten Carl Gustaf von Essen (1867). Silloin virsi loitontui niin Hemminki Maskulaisen suomennoksesta kuin latinalaisesta alkutekstistäänkin. Vuoden 1886 virsikirjassa siinä oli kymmenen säkeistöä. Nykyiselleen, seitsemään säkeistöön, sen lyhensi nykyistä virsikirjaa valmistellut komitea. Virren alkuosa, säkeistöt 1–4. on palautettu vastaamaan alkutekstiään. Siinä on jälleen aistittavissa vilpitön ihmettely: neitsyt on Jumalan synnyttäjä, "äidin rintaa tarvitsee / hän, ken kaikki ravitsee".

Keskiaikaisen sävelmän vanhimmat lähteet viittaavat toisaalta Saksaan, toisaalta Böömiin. Painettuna se sisältyi Johann Hornin 1544 julkaisemaan kokoelmaan.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.