Virsi 122; Luojansa sanasta
122

Luojansa sanasta

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Luojansa sanasta
sai valon maailma,
yö autio.
Vaan tähden syntinsä
maa on niin hämärä.
Taas sana lähetä
kuin aurinko.

2.
Teit uuden luomistyön,
kun kuoleman ja yön
löit, Jumala.
Näin, Jeesus, päivän loit,
sokeille valon soit,
vangeille toivon toit,
armahtaja.

3.
Helluntain tuulien,
sen valon, liekkien
taas tulla suo.
Suveesi saapuvaan
suo havahtua maan.
Sen tuskaan vaikeaan
valkeus tuo.

4
Oi kolmiyhteinen
Jumala ikuinen,
muuttumaton.
Nyt yli maailman
suo loistaa sanoman
Kristuksen, voittajan.
Hän toivo on.

Lisää suosikkeihin
John Marriot 1825. Suom. Pauli Vaalas 1951, Jaakko Haavio 1961. Virsikirjan lisävihkoon 1963. Uud. Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Gustav Pettersson 1927.
Luokitus: Helluntai

Virren tarina

122 Luojansa sanasta

Thou whose almighty Word

Vuonna 1963 hyväksyttyyn virsikirjan lisävihkoon tuli 14 uutta lähetysvirttä. Yhtä lukuun ottamatta ne ovat mukana myös nykyisessä virsikirjassa, tosin vain neljä niistä yhä lähetysvirsien osastossa; muut on sijoitettu muualle. Niinpä John Marriottin Luojansa sanasta sai valon maailma on nyt helluntaivirsi.

Kuten monet muutkin vuoden 1963 uudet lähetysvirret tämänkin oli jo tehnyt tutuksi laulukirja Hengellisiä lauluja ja virsiä, johon sen oli suomentanut Pauli Vaalas ("Kerran sun sanallas"). Siitä samoin kuin virsikirjan uudesta Jaakko Haavion suomennoksesta puuttui Marriottin alkuperäistekstin viimeisen säkeistön kokoava Kolminaisuuden ylistys. Siltä osin suomennoksen on tarkistanut Niilo Rauhala. Sillä Luojansa sanasta on myös kolminaisuusvirsi. Ensimmäinen säkeistö nostaa esille maailman luomisen, toinen Jeesuksen lunastustyön, "uuden luomistyön", ja kolmannen säkeistön helluntain tuulet ja liekit tarkoittavat Pyhän Hengen toimintaa. Helluntaivirsiemme joukossa tämä on selväpiirteisin lähetysvirsi.

Virren kirjoittaja, englantilainen pappi John Marriott (1780-1825) oli hyvä saarnamies. Virsirunoilijana hänen maineensa perustuu tähän yhteen kautta maailman tunnettuun virteen. Virsiään hän ei eläessään julkaissut, joten Luojansa sanasta painettiin ensi kerran vasta hänen kuoltuaan.

Meillä Suomessa Marriottin virrellä on oma sävelmänsä. Sen on luonut Gustav Pettersson (1895-1979), joka toimi kauan Helsingin pohjoisen ruotsalaisen seurakunnan kanttorina. "Sävelmä myötäilee tekstiä harvinaisen elävästi. Siinä on majesteettista juhlavuutta", sanoo Erkki Kurki-Suonio. Hänet tämä virsi sai ylistämään Herraa, "joka on lahjoittanut ihmisellekin luovia voimia, myös runon ja säveltämisen sekä laulamisen pyhät lahjat!"

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.