Virren tarina
42 On Jeesus nimi ihanin
How sweet the name of Jesus sounds
Vanhuutensa viimeisinä aikoina John Newtonin (1725-1807) kerrotaan vastanneen hänen vointiaan tiedustelleille: "Minun muistini on mennyt, mutta yhä muistan kaksi asiaa: että minä olen suuri syntinen ja että Jeesus on suuri Vapahtaja."
Siitä taas, että John Newtonin nimi ei ole päässyt unohtumaan, saamme kiittää hänen kirjoittamiaan hengellisiä lauluja. Niistä tunnetuin on virsikirjaammekin tullut On Jeesus nimi ihanin. Virsi ylistää Jeesuksen nimeä. Heti alussa on tärkeä korostus: Jeesuksen nimellä on tässä ylistetty merkitys uskovalle, ei muille.
John Newtonin omassa elämässä oli jakso, jolloin hän nuorena merimiehenä oli suistunut jumalattomaan ja paheelliseen elämään. Merkilliset pelastumiset kuolemanvaarasta ja perehtyminen Tuomas Kempiläisen kirjoihin olivat tienviittoina elämänmuutokseen. Ennen luopumistaan merimiesuralta Newton toimi orjia Afrikasta kuljettavan laivan päällikkönä. (Siihen aikaan ei orjakauppaa vielä pidetty moraalittomana, mutta myöhemmin Newton oli taustavaikuttajana, kun orjakauppa 1807 lakkautettiin Englannin siirtomaissa.)
Newtonista, entisestä jumalankieltäjästä ja -pilkkaajasta, tuli 39-vuotiaana Englannin kirkon pappi. Lähes 16 vuotta hän toimi pappina Olneyssä ja 27 vuotta Lontoossa. Yhdessä tunnetun runoilijan William Cowperin kanssa hän julkaisi Olney Hymns -nimisen hengellisen laulukirjan.
Tutustuminen John Newtonin elämäkertaan osoittaa, että virren On Jeesus nimi ihanin joka ainoa sana on omakohtaisesti todeksi koettua asiaa. Alkusäkeistöt sisältävät viittauksia koettuun apuun vaivoissa ja ristin alla, kun kaikki oli särkynyt ja voimat uupuneet. Usko siihen, että Jeesuksen nimi on "linna luja Herran" ja että sen "rikkaus on loputon", sai Newtonin laulamaan: "Oi Jeesus, veli, ystävä / ja paimen, kuninkaani / ja tieni, koko elämä, / sua kiitän, auttajaani."
Laulun suomensi Olli Vuorinen (oik. Berg, 1842-1917) kokoelmaan Lauluja Karitsan kiitokseksi 1881; hänen suomennoksensa otettiin sitten Hengellisiin lauluihin ja virsiin (1903). Vuorinen oli syntyisin Uukuniemeltä. Hän oli opiskellut Maaskolan maanviljelyskoulussa ja toiminut vt. opettajana Sortavalassa ennen tuloaan oppilaaksi Jyväskylän seminaariin, mistä hän valmistui kansakoulunopettajaksi 1872. Hän toimi opettajana Rantasalmella, Haminassa ja viimeksi kotipitäjässään Uukuniemellä. Vuorinen suomensi mm. amerikkalaisen evankelistan Ira D. Sankeyn kirjoittamia hengellisiä lauluja. Runoilijana hän oli parhaimmillaan koululapsille kirjoittamissaan runoissa, joista monet tulivat tunnetuiksi lauluina. Tutuimpia on "Tuuli hiljaa henkäilee".
Virren nykyisen suomennoksen tekijöiksi on merkitty Tytti Jäppinen (Issakainen) ja komitea.
Virren englantilainen sävelmä on peräisin William Gardinerin kokoelmasta Sacred Melodies (1812).
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.