1.
Syvässä yössä viesti kiirii:
Jo aamutähti sarastaa.
Ihmisen Poika syntyy meille,
nyt sydämenne avatkaa.
Jo omin silmin ihmetelkää:
Näin Herra meidät pelastaa,
kun Sana astuu keskellemme
ja pienen lapsen hahmon saa.
2.
Vain tämän merkin ymmärrämme,
se loistaa synnin syvyyteen:
saa ihmiskunta Jumalansa
näin keskellensä, veljekseen.
Kun Isä antaa Jeesuksessa
itsensä, rakkautensa,
sen kaikki saavat ottaa vastaan,
näin syntyy uusi maailma.
3.
Ja niin kuin yljän saapuessa
juhlaksi vaihtuu keskiyö,
hän saapuu rauhanruhtinaana,
kun kerran suuri hetki lyö.
Kuin köyhät, rikkaat jouluyönä
Jeesusta saivat katsella,
niin meidät myös hän yhteen liittää
juhlimaan uutta liittoa.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Kaksi adventtivirsistämme on kirjoittanut hollantilainen runoilijapappi Huub Oosterhuis (1933-). Hän osallistui aktiivisesti maansa katolista kirkkoa sävyttäneeseen uudistusliikkeeseen, kunnes avioliiton solmiminen 1970 johti välirikkoon kirkon kanssa. Yhteisöt, joissa hän sen jälkeen on toiminut, ovat jääneet kirkosta erilleen.
Virsi Syvässä yössä viesti kiirii sisältyy Oosterhuisin rukouskirjaan Sanasi on lähellä, jonka Anna-Maija Raittila on suomentanut (2. p. 1991). Siinä runon otsikkona on "Joululaulu". Virrestä voi havaita useita liittymiä Raamatun eri kohtiin – ja myös muuhun virsirunouteen. Niinpä avauksen aamutähti on tuttu Philipp Nicolain loppiaisvirrestä 43, mutta raamatullinen sekin kuva on (Ilm. 22:16); tässä se sarastaa ensimmäisessä jouluyössä. Ensimmäisen säkeistön loppu perustuu Johanneksen jouluevankeliumiin: "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme…" (Joh. 1:14).
Kolmannessa säkeistössä näkökulma muuttuu, kun tullaan 2. adventtisunnuntain aiheeseen: Kristuksen tulemiseen kunniassa aikojen lopulla. Kun se suuri hetki kerran lyö, silloin hän liittää meidät kaikki yhteen – "juhlimaan uutta liittoa".
Evankeliumikirja suosittaa tätä virttä erityisesti jouluyön messun alkuvirreksi.
Sävelmästä ks. virsi 199.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.