Virren tarina
509 Herra, elämääni
Hilf, Herr meines Lebens
Nuortenvirren Herra, elämääni (509) kirjoittajan Gustav Lohmannin (1876-1967) elämäkertatiedoissa hämmentää maininta, että hän Hitlerin valtaannousun jälkeen liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen; ymmärrämme, että ”se askel sotki hänet sisäpoliittisiin jännitteisiin”. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Lohmann tuli papiksi Stolbergin kaupunkiin (lähellä Aachenia). Eläkkeelle hän jäi 70-vuotiaana 1946. Mutta nuortenlaulunsa Herra, elämääni hän kirjoitti vasta 1961, siis 85-vuotiaana!
Ranskalais-saksalainen Hans Puls (1914-1992) loi 60-luvulla paljon nuorisojumalanpalvelusten musiikkia, joka herätti runsasta huomiota. Hänen säveltämänään Herra, elämääni ilmestyi ensi kerran 1965. Nyt se on Saksassa niin evankelisen kuin katolisenkin kirkon virsikirjassa.
Lohmann näkyy osanneen ilmaista asiansa turhiin sanoihin sortumatta. Hänen laulunsa sisältö on tässä: ”Auta, elämäni Herra, etten eläisi maailmassa turhaan. – Auta, päivieni Herra, etten olisi kiusaksi lähimmäiselleni. – Auta, sieluni Herra, etten olisi poissa sieltä, missä minua tarvitaan.” Kukin säkeistö alkaa sanoilla ”Hilf, Herr”, ’Auta, Herra’, ja säkeistön keskimmäinen säe toistuu (laulun lopuksi toistetaan vielä ensimmäinen säkeistö). Niin tekstissä kuin myös Pulsin sävelmässä on sitä kansanlaulun yksinkertaisuutta, jota esimerkiksi Topelius piti virressä tavoiteltavana.
Laulun suomennos sanoo paljon enemmän kuin alkuteksti. Laulun suomensi 1966 silloinen Lauttasaaren nuorisopappi Juhani Forsberg (1939-). Hän luopui alkutekstin ”Auta, Herra” –toistoista ja sai säkeistöihin lisää syvyyttä. Virren 3. ja varsinkin 4. säkeistö ovatkin kyllä Forsbergin omaa, vähäeleistä, mutta paljon puhuvaa runoa.
Selkeänä ja vaikuttavana lähimmäisvirtenä Herra, elämääni ei suinkaan puhuttele vain nuoria: meille kaikille sillä on tärkeä sanottavansa.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.