1.
Nyt ylös, sieluni,
mullasta nouse tästä,
jo riennä eteen taivaan valtaistuimen!
Ja vaikkei silmäni
valoa Herran kestä,
luo Jumalan ja Karitsan käy riemuiten.
Iäiseen iloon
ja juhlaan jaloon
Karitsan suuriin häihin olet kutsuttu.
Armosta Jumalan
saat taivaan kunnian,
aarteesi kauniin, perintösi ikuisen.
Siis taivaan juhlaan kiiruhda jo kiittäen.
2.
Saan kerran herätä
Herrani kaltaisena,
saan kirkastetuin silmin nähdä Jumalan.
En enää ikänä
vaikerra janoisena,
kun häissä valmis morsian on Karitsan.
Saan kruunun siellä
ja puvun vielä,
tuon pyhäin vaatteen, Kristuksen vanhurskauden.
Saan syntisyyteni,
syyn kyyneleihini,
pois heittää, vaihtaa kunniaan ja pyhyyteen
ja kyyneleni kiitosvirteen iäiseen.
3.
Kun täällä puolittain
silmillä hämärillä
saan Herraa kaukaa katsella jo riemuiten,
kun taivaan ihanain
äänien sävelillä
jo täällä voimaa on – oi päivää Kristuksen!
Hetkeni täyttää,
voimansa näyttää
jo täällä taivaan ihmeellinen rakkaus.
Vaan milloin aavistan
sen juhlan korkean,
kun uutta virttä laulan kanssa pyhien,
niin aivan maahan painaa juhla autuuden.
4.
Siell’ kaunis kannel soi,
veisaamme virttä uutta,
ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene.
Täällä en lauluun voi
saada sen ihanuutta,
kuitenkin laulan ylistystä Herralle.
Hän verellänsä
ja hengellänsä
myös minut Jumalalle lunastanut on.
Kunnia, kirkkaus,
voima ja ylistys
sinulle, Jeesus, ikuisesti kaikukoon.
Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Dagmar Öunap ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Johan Kahl 1745. Suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1901. Virsikirjaan 1938. Uud. Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Toisinto Kalannista.
632 Nyt ylös, sieluni Upp, upp, min själ! och sjung Kun kirkolliskokous ylimääräisessä istunnossaan Helsingissä 13.2.1986 oli hyväksynyt uuden virsikirjan, se veisasi 3. ja 4. säkeistön Johan Kahlin mahtavasta iankaikkisuusvirrestä Nyt ylös, sieluni. Näin virsikirja siis saateltiin tehtäväänsä, uuden virren kaikua aavistellen. Nyt ylös, sieluni virittää juhlamielen. Tuskinpa kiitos ja ylistys Jeesukselle soikaan kirkkaammin yhdessäkään toisessa virressä. Sen sävelmäkin, suomalainen kansantoisinto, on aivan omaa luokkaansa. Sen ansiosta virsi on – Mikael Nybergin ruotsinnoksesta – käännetty norjaksikin ja on nyt Norjan virsikirjassa (ensimmäinen ja viimeinen säkeistö). Virsi suomalaisine sävelmineen on myös Amerikan luterilaisen kirkon virsikirjassa Service Book and Hymnal. Ruotsin kirkon virsikirjasta se sen sijaan puuttuu – kuten Johan Kahlin (1721-1746) virret muutenkin yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Kuvailtuaan ensin kahdessa säkeistössä heräämistä ylösnousemuksen aamuun virsi siirtyy veisaajan nykytilanteeseen (3. säk.). Jo täällä saa katsella Herraa, mutta vain kaukaa, "puolittain, silmillä hämärillä". "Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta", sanoo Paavali saman asian. Ja taivaan ihanaa musiikkia – tässä kohtaa Kahl käyttää sanaa spel ('soitto') – voi jo aavistella siinä, mitä täällä saa kuunnella. Seurakunnan veisuu vihdoin voi antaa aavistuksen siitä uudesta virrestä, jota taivaassa valtaistuimen edessä lauletaan. Tämä kuva on Johanneksen ilmestyksestä. "Enkelien lukematon joukko antaa siellä ikuisuudesta ikuisuuteen ylistystä Jumalalle. Heihin kuulumme jo maan päällä ja saamme virittää heidän kanssaan ylistyslaulun, uuden virren." (Karl Hartenstein.) Ja vaikka "täällä en lauluun voi saada sen ihanuutta, kuitenkin laulan ylistystä Herralle". Virsi on peräisin Ruotsin 1740-luvun herrnhutilaisten laulukirjasta Sions sånger. Elias Laguksen Sionin virsien suomennoksessa virsi alkaa sanoilla "Maan tomust' nouse pois", mutta samana vuonna 1790 ilmestynyt Halullisten sieluin hengelliset laulut sisälsi toisen suomennoksen, "Nyt ylös, sieluni", jonka pohjalta Wilhelmi Malmivaara uudisti sen omiin Siionin virsiinsä. Sitä tietä Nyt ylös, sieluni tuli virsikirjaan 1938. Johan Kahlin virressä oli alun perin kahdeksan säkeistöä. Alkuperäisistä säkeistöistä 2–4 oli Siionin virsien vuoden 1971 laitokseen muodostettu erillinen virsi (259). Tauno Väinölä Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.