1.
Te kristityt, nyt juhlikaa
ja kiitosvirttä veisatkaa,
kun Jeesus Kristus voimassaan
on noussut ylös haudastaan.
2.
Hän pyhimmällä piinallaan,
hän katkeralla kuolollaan
ja ylösnousemisellaan
toi meidät armoon avaraan.
3.
Ei saa nyt synti soimata,
ei laki meitä tuomita,
ei kuolema saa kadottaa,
helvetin tuskaan hukuttaa.
4.
Näin Jeesus meitä armahti,
vihollisista vapahti,
ne kaikki syöksi syvyyteen,
nyt meidät johtaa autuuteen.
5.
On Jeesus Kristus, Herramme,
tukemme, vahva turvamme,
karitsa puhdas, viaton,
pääsiäislammas tahraton.
6.
Oi Jeesus, uhri oikea,
pään käärmeen rikkipolkija,
nyt rauhattomat rauhoitat,
vangitut sielut vapahdat.
7.
Suo meidän kasvaa uskossa,
toivossa, rakkaudessa,
pois perkaa vanha hapatus
ja anna Hengen uudistus.
8.
Sinua, Herra, kiitämme
ja ylistämme, palvomme,
Jumalan Poika ainoa,
kun ylösnousit kuolleista.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Latinalainen Ad coenam agni providi 400-luvulta. Ruots. Olavus Petri 1536. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. suom. Petrus Melartopaeus 1605, Kaarle Martti Kiljander 1867, komitea 1937. | Sävelmä: Toisinto Eurajoelta.
Luokitus: Pääsiäinen Katso virsi 89 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Virren tarina
95 Te kristityt, nyt juhlikaa
Ad coenam agni providi
Varhaiskirkossa vakiintui tapa, että uudet seurakunnan jäsenet kastettiin pääsiäisyön jumalanpalveluksessa. Katolinen kirkko kastaa aikuisina kirkkoon liittyvät yhä mieluiten pääsiäisenä. Tähän perinteeseen liittyy virsi Te kristityt, nyt juhlikaa. Se oli kasteen saaneiden katekumeenien eli kasteoppilaiden hymni heidän käydessään ensi kertaa Herran ehtoolliselle.
Virren latinankielisen alkutekstin avaus viittaakin tilanteeseen, jossa sitä laulettiin. Siinä puhutaan valkoisista vaatteista, joissa juuri kristityiksi tulleet lähestyivät Herran pöytää (Ad cenam agni providi / stolis in albis candidi). Suomennettaessa virren alkua on kuitenkin muutettu, niin että siitä on tullut nimenomaan pääsiäisvirsi.
Virren suomensi jo Jaakko Finno ensimmäiseen virsikirjaamme (1583). Toinen suomennos, jonka oli tehnyt Turun tuomiorovasti Petrus Melartopaeus, tuli sen rinnalle Hemminki Maskulaisen virsikirjaan. Nämä "virsiveljekset" pysyivät sitten kumpikin virsikirjassa aina vuoteen 1938, jolloin jäljelle jäi tämä Melartopaeuksen versio. Sen kieliasua oli 1800-luvulla uudistanut K. M. Kiljander; nykyiset alkusanansa Te kristityt, nyt juhlikaa se sai vuoden 1938 uudistuksessa.
Kun Jaakko Finnon käännös yleensä noudatteli latinalaista alkutekstiä ja myös Olavus Petrin ruotsinnosta, Melartopaeus menetteli vapaammin. "Kun virret näin kulkevat maasta toiseen, saavat ne myös jossain määrin uusia muotoja, etenkin kun niitä käännetään toisiin kieliin", kirjoitti Kustaa Hallio esitellessään tämän virren suomennoksia ja niihin 1800-luvulla tehtyjä muutoksia. Hän saattoi vakuuttaa: "Perusajatukset Jumalan uhrikaritsasta, synnin ja kuoleman vallan voittamisesta, käärmeen pään rikkipolkemisesta ja Jumalan ylistyksestä y.m. ovat kummassakin säilyneet alkuperäisessä tuoreudessaan."
Polvesta polveen on tämä selkeä ja lakastumaton virsi soinut pääsiäisen riemua.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.