Tulkoon tie sinua vastaan,
olkoon tuuli aina myötäinen,
päivä poskillesi paistakoon,
sade pelloillesi virratkoon.
Ja kunnes kohdataan,
elämäsi
jääköön käsiin
Jumalan.
Englanti
May the road rise to meet you,
may the wind be always at your back,
may the sun shine upon your face,
may the rain fall softly on your fields,
until we meet again
may God hold you
in the palm
of his hand.
Ruotsi
Må din väg gå dig till mötes
och må vinden vara din vän
och må solen värma din kind
och må regnet vattna själens jord
och tills vi möts igen
må Gud hålla,
hålla dig
i sin hand.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Laulajia SonorEnsemblesta, Mikko Helenius (piano)
Sävelmä
Säestys
Koko virsi
Sov. Mikko Iivanainen. Muusikot: Johanna Iivanainen (laulu), Mikko Iivanainen (kitara), Hannu Rantanen (basso), Pekka Nyman (marimba), Sami Koskela (rummut).
Tulkoon tie sinua vastaan (An Irish Blessing) | Irlantilainen, suom. Anna-Mari Kaskinen 2001. Ruots. Per Harling 1995. | Irlantilainen sävelmä.
Luokitus: Nyt ja aina Katso virsi 947 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Virren tarina
979 Tulkoon tie sinua vastaan
May the Road Rise to Meet You / An Irish Blessing
Irlantilaisessa sielunmaisemassa lähtemisellä ja hyvästijätöllä on aivan erityinen kaikunsa. Vihreän saaren historiassa varsinkin 1800-luvun puolenvälin suuri nälänhätä kasvatti siirtolaisuuden valtaviin mittasuhteisiin. Uuden edessä oleminen, kaipauksen kyyneleet ja toivo jälleennäkemisestä ovat koskettaneet niin matkaan lähtijää kuin lähettäjääkin. May the Road Rise to Meet You -siunausvirressä pyydetään, että Jumala siunaisi alkavan matkan tai uuden elämäntilanteen – kun laulajien tiet eroavat lyhemmäksi tai pidemmäksi ajaksi. Kelttiläiseen tapaan siunauksen kuvakieli nousee luontomaisemista. Tuuli, aurinko ja sade kuvaavat Jumalan huolenpitoa ja armoa. Tuuli on kuin Jumalan Henki, joka puhaltaa ihmiseen helluntain hengen. Auringon paiste on Kristuksen tuoman uuden auringon valo ja lämpö. Lempeä kesäsade kertoo Isän Jumalan luomistyöstä ja huolenpidosta ja siitä, miten hän siunaa vuoden sadon. Näin matkaaja siunataan Kolmiyhteisen Jumalan – tai kelttiläiseen tapaan Pyhän Kolmen – varjelukseen.
Kuten jumalanpalvelus päättyy, päättyi aikaisemmin myös virsikirja Herran siunaukseen. Näin oli esimerkiksi vuoden 1701 niin kutsutussa Vanhassa virsikirjassa. Tuo Jesper Swedbergin kirjoittama yksisäkeistöinen virsi on edelleen virsikirjassa, mutta ei enää lopussa vaan numerona 209. Samalla tavoin suomalaisten herätysliikkeiden perinteisiin on voinut kuulua, että seurojen päätteeksi lauletaan jokin kaikkien tuntema jäähyväis-siunauslaulu. Näistä voisi mainita esimerkiksi heränneiden Kiitos, Karitsa, kuollut (VK 212) ja Viimeisen laulun vielä laulan (SV 314) tai lestadiolaisten Maan ja taivaan Luojan (VK 344). Evankelisen herätysliikkeen Siionin kanteleessa on jopa oma osastonsa Lähtölauluja. Lisävihkon päättyessä siunausvirteen palataan siis tavallaan vanhaan tapaan.
Tomi Valjus ja Samuli Koivuranta
Virren tarinan lähdeteoksena: Koivuranta, Samuli & Urponen, Jenni (toim.) 2017. Laulun matka virreksi. Helsinki: Kirjapaja. Sivut 206–208.