Säk. 1 latinalainen antifoni Da pacem, Domine, in diebus nostris 600-luvulta. Suom. Mathias Westhin käsikirjoituksessa 1540-luvulla, uud. suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Säk. 2 tuntematon ruotsalainen 1562, säk. 3 saksalainen 1532. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. komitea 1886, 1937. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1529.
Virren tarina
586 Jumala, meille armossa
Da pacem, Domine, in diebus nostris
Vanha virsikirja (1701) osoittaa, että pahat uhkakuvat elivät entisajan ihmisten mielessä: "Tulen, veden, Sodan, näljän, Kanss' ruton vaivat estä, Kuollost' pahast' ja muust' vaarast' Ynn' köyhät, rikkaat säästä" (VVK 363). Rauhan rukous tuli tutuksi, kun kirkkokäsikirja 1614 määräsi sen jumalanpalveluksen päätösvirreksi: "Suo meille rauha Herra nyt, Ja elinaikanam' auta, Ei maan pääll' löytä ketään muut', Kuin riidat asettaa taitaa, Paitsi sinua yhtä" (VVK 311).
Tämä ikiaikainen säkeistö palautuu kauas 600-luvulle: Da pacem Domine! in diebus nostris, Alleluja. 'Anna, Herra, rauha meidän päivinämme.' Sitä Englannin pääministeri Chamberlain siteerasi palatessaan suurvaltojen huippukokouksesta Münchenistä 1938: "Peace in our days" – rauha meidän päivinämme. Niin silloin luultiin sovitun, vaan toisin oli käyvä. Ei kulunut vuottakaan, kun toinen maailmansota alkoi.
Kyseisen vanhan rukouksen tunnemme Martti Lutherin runomuotoisen saksannoksen mukaisena: Jumala, meille armossa / suo rauha aikoinamme. Lutherin saksannos on eri tahoilla saanut jatkokseen lisäsäkeistöjä. Tuntemattomien runoilijoiden neljä lisäsäkeistöä suomensi virsikirjaansa Hemminki Maskulainen; niistä on virsikirjassa jäljellä kaksi.
Lutherin versio syntyi varsinaisesti vespervirreksi. Kun Aleksi Lehtonen 1920-luvulla julkaisi vesper-ohjelmistonsa (Vesperale, 1925), hän sisällytti tämän rauhanrukouksen usean vesperin ohjelmaan. Hänen mielestään rukouksiin liittyvä Pro pace -virsi on erityisen sovelias liitettäväksi evankelisen kansankirkon iltarukouksiin. Vaikuttava kokemus voi olla, kun liturgi ensin laulaa: "Jumala, meille armossa suo rauha aikoinamme . . ." ja seurakunta sitten jatkaa: "Varjele valtakuntamme . . ."
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.