Virren tarina
584 Siunaa ja varjele meitä
Itsenäisyyspäivänä 1930 Kansallisteatterissa vietettyyn juhlaan Uuno Kailas (1901-1933) kirjoitti kolmiosaisen runosarjan "Isänmaan päivä". Kaksi sen osista hän sisällytti valittujen runojensa laitokseen (Runoja), jonka hän ennätti toimittaa ennen varhaista kuolemaansa: ”Ceterum censeo” ja ”Suomalainen rukous”. Jälkimmäinen oli hänelle poikkeuksellisen läheinen.
Uuno Kailaan läheinen ystävä Eino Salmelainen kertoo muistelmissaan siitä käynnistään runoilijaa tapaamassa, jolloin hän sai käsikirjoituksena lukeakseen "Suomalaisen rukouksen". Se tehosi syvästi Salmelaiseen. Hiljaa hän sanoi, että tätä rukousta tullaan vielä joskus lukemaan kirkossakin. "Luuletko? Kailas sanoi yhtä hiljaisesti. Ja kyynel vieri hänen poskelleen. Hän oli tällaisissa tapauksissa hyvin herkkä – ja hänen suhteensa kirkkoon ja uskontoon äärimmäisen kunnioittava. Tuskin hän kuitenkaan sinä hetkenä uskoi minun ennustukseni toteutuvan. Siihen aikaan se vielä näyttikin kovin rohkealta toiveelta."
Sävellyksenä "Suomalainen rukous" sai jylhän taustan.
Vuonna 1938 Yleisradio pyysi Taneli Kuusistoa (1905-1988) säveltämään Kailaan "Suomalaisen rukouksen" isänmaallisaiheista kuulokuvaa varten. Sillä hetkellä se ei Kuusistoa suuremmin inspiroinut. Seuraavana syksynä häntä muistuttettiin asiasta, jolla oli jo kiire. Nyt runo kosketti säveltäjää aivan toisella tavalla ja sävellys syntyi.
Laulun kantaesitys oli siis radiossa, mutta varsinaisesti sen teki tunnetuksi pääkaupungin seurakuntien järjestämä isänmaallinen suurjuhla Messuhallissa 25. marraskuuta 1939. "Suomalaisen rukouksen" esittivät silloin Helsingin yhtyneet suomalaiset kirkkokuorot Kuusiston itsensä johtamina.Viisi päivää myöhemmin alkoi talvisota.
Kailaan runossa on kolme säkeistöä, Kuusiston kuorolaulussa kaksi. Toisen säkeistön hän jätti pois, koska sen rakenne poikkeaa muista. Kun virsikirjakomitea aikanaan liitti ”Suomalaisen rukouksen” virsikirjaehdotukseensa, se otti mukaan myös toisen säkeistön. Sitä jouduttiin siis muokkaamaan; Kailaan kirjoittamana se kuuluu nimittäin näin:
Herra, valista meihin
kasvosi laupiaat,
kunnes armosi alla
kukkivat roudan maat!
Vaivassa vaeltaneihin,
Herra, valista meihin
kasvosi laupiaat!
Tekstin muokkauksesta huolehti Niilo Rauhala. Säe "toivoa rohkaisemalla" on siis hänen lisäämänsä. Siinä määrin virsikirjan säkeistö poikkeaa Kailaan alkuperäistekstistä, että kirjallisten piirien närkästyksen saattoi hyvin ymmärtää.
Toisen säkeistön saaminen mukaan oli kuitenkin tärkeää. Kailaan runon runkona on nimittäin Herran siunaus. Virteen sisältyy nyt myös siunauksen keskimmäinen pyyntö: Valista meille kasvosi.
Tauno Väinölä