Virren sävelmän tekijänoikeuksien haltija Fennica Gehrman Oy ei ole antanut lupaa tämän virren sävelmän julkaisemiseen verkossa.
1.
Oi Jeesus, lohdutukseni
ja autuus, riemu sieluni,
sinulle kiitokseni soi,
kun uuden aamun koitti koi.
Yön yli jälleen suojelit,
vahingot, vaarat karkotit.
2.
Mä kaiken, Jeesus armias,
taas suljen armohuomahas,
niin ruumiini kuin sieluni
ja kotini ja perheeni,
myös lähimmäiset, ystävät
ja päivän työt ja tehtävät.
3.
Taas anna enkeleittesi
turvana olla tielläni.
Suo minun olla valmiina,
jos tänään kohtaa kuolema,
niin etten syntiin nukkuisi,
en kadotukseen hukkuisi.
4.
Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään.
5.
Kun voimat riutuu, vähenee,
elämän ehtoo lähenee,
suo, että silloin uskossa
pois nukun tunnon rauhassa.
Sen rauhan kuolemallasi
valmistit itse, Herrani.
6.
Oi Isä, näitä rukoilen
ja turvaan nimeen Jeesuksen.
Korvasi kuulkoot huutoni
ja heikot huokaukseni.
Se sieluni on toivomus
ja sydämeni uskallus.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Inka Kinnunen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Mahd. Isak Ervast 1732. Uud. Elias Lönnrot 1870. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Armas Maasalo 1912.
Luokitus: Aamu ja ilta Katso virsi 505 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Virren tarina
538 Oi Jeesus, lohdutukseni
Mun lohdutuksen’ Jesu Krist’
Armas Maasalon (1885-1960) ensimmäisiä sävellyksiä oli yksinlaulu Aamuvirsi (op. 3). Nuori säveltäjä omisti sen Abraham Ojanperälle, ja Ojanperä kantaesitti laulun pääsiäiskonsertissa Helsingin Johanneksenkirkossa 8.4.1912. Pian Maasalo sovitti laulun myös sekakuorolle. Laulun sanat hän oli löytänyt virsikirjasta.
Kyseessä on virsi Oi Jeesus, lohdutukseni, jonka sävelmänä virsikirjassa oli siihen aikaan ilmeisen vanha (saksalainen?) koraali. Sellaisena virsi oli otettu myös Lähetysseuran laulukirjaan Hengellisiä lauluja ja virsiä. Laulukirjaan liitettiin toinen osa 1920, ja siinä yhteydessä Oi Jeesus, lohdutukseni sai vaihtoehtoiseksi sävelmäkseen Maasalon ilmeikkään melodian. Virsikirjan uudistuksessa 1938 se sitten sai korvata vanhan koraalin.
Virren todennäköinen kirjoittaja Isak Ervast (1700-1757) suomensi Ahasverus Fritschin Rukouskirjan. Kirjan loppuun hän liitti joukon virsiä, joista muutama on osoitettu suomennoksiksi; muut lienevät Ervastin omia runoilemia, niiden joukossa tämä aamuvirsi. Vuodesta 1741 Ervast oli Kemin (nyk. Keminmaan) kirkkoherra ja lääninrovasti. Hän kuoli liikenneonnettomuuden uhrina, vauhkoontuneen poron yliajamana, ollessaan lääninrovastina tarkastusmatkalla 1757. Tämä virsi antaa aiheen ajatella, että hän oli kyllä valmis lähtemään tästä elämästä.
Kuten aamuvirsissä yleensä tässäkin kyllä rukoillaan varjelusta ja enkelien turvaa alkavalle päivälle (säk. 2), mutta pääpaino on siinä, mihin edessä oleva valvomisen sunnuntai kiinnittää huomion: ”Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä” (Evankeliumikirja).
Vaikealta ei siis saisikaan tuntua Isak Ervastin aamuvirren tärkeä rukous: ”Mua, Jeesus, auta valvomaan / ja tätä aina muistamaan: / on lyhyt ihmiselämä / ja iäisyys on edessä. / Jo askel riittää siirtämään / tulevaan, toiseen elämään.”
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.