1.
Sä käskit, Herra, valona
mun maailmassa olla.
Nyt kelvotonta armahda,
en kestä tuomiolla,
kun kristitty vain nimeltä
mä olen, aivan penseä,
en kuuma enkä kylmä.
2.
Oi anna, Herra, öljyä,
mun lamppuni ei loista.
Jo henkeäni virkistä
ja epäusko poista.
Verelläs minut puhdista,
niin että voisin kulkea
tahtosi tietä aina.
3.
Tee suolaksi sä minut maan,
niin että raikkautta
tuon turmeluksen maailmaan,
sen saastaan puhtautta.
Myös minut, Herra, pelastit
ja toisten luokse lähetit
ja lausuit: Auta heitä!
4.
Siis anna minun palvella
nyt valtakunnan työssä.
Kun uuvun, auta, vahvista
ja kanna murheen yössä.
Vain voimastasi voiman saan
sun lamppunasi loistamaan
ja säilyn suolanasi.
Voidaan laulaa myös sävelmällä 40.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Inka Kinnunen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Gabriel Taapopi 1949. Suom. Sävy Vilkuna ja Pauli Vaalas 1951. Uud. Jaakko Haavio 1962. Virsikirjan lisävihkoon 1963. | Sävelmä: Toisinto Sortavalasta.
Luokitus: Palvelu Katso virsi 428 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Virren tarina
435 Sä käskit, Herra, valona
Ndi li po tuu ouyelele
Namibiassa julkaistiin 1998 Gabriel B. Taapopia kuvaava postimerkki. Taapopin kirjoittama on virsi Sä käskit, Herra, valona. Se ei toki olisi riittänyt aiheeksi postimerkin julkaisemiseen.
Ambolainen Gabriel Taapopi (1911-1985) oli opettaja, kirjailija ja kielimies. Hänet kastettiin 14-vuotiaana 1925. Koulunkäyntinsä hän pääsi aloittamaan 30-luvulla, jo 20 vuotta täyttäneenä. Hän kävi mm. Ongwedivan poikakoulua, jossa sitten ehti toimia opettajanakin, ennen kuin lahjakkaan miehen opintie vihdoin vei opettajaseminaariin Etelä-Afrikkaan. Ensimmäisenä ambolaisena Taapopi sai siellä kansakoulunopettajan pätevyyden 1940. Sen jälkeen hän toimi poikakoulun opettajana Ongwedivassa kymmenisen vuotta, siirtyi sittemmin hallituksen palvelukseen ja toimi Uukwaludhin heimosihteerinä sekä Namibian pääkaupungissa Windhoekissa mm. tulkkina ja hallituksen heimokielisen tiedotuslehden toimittajana.
Taapopin virsi Sä käskit, Herra, valona on virsikirjamme ensimmäinen afrikkalainen ja ylipäätään ensimmäinen ei-eurooppalainen virsi. Se tuli virsikirjan lisävihkoon 1963 Suomen Lähetysseuran Hengellisiä lauluja ja virsiä -kokoelman kautta.
Virren lähtökohtana ovat Jeesuksen vuorisaarnan sanat: ”Te olette maan suola. Te olette maailman valo.” (Matt. 5:13, 14.) Veisaaja kokee ne tuomitsevina: hän tuntee olevansa ”kristitty vain nimeltä”, ei hänestä ole Herran tahdon noudattajaksi. Se ajaa rukoilemaan armahdusta ja pyytämään: ”Jo henkeäni virkistä ja epäusko poista.” Vain sitä tietä, Jeesuksen veren puhdistamana, avautuu ovi palvelemaan Jumalan valtakunnan työssä. Siinä voi joutua kokemaan uupumusta ja ”murheen yötä”, mutta Herra vahvistaa häneen turvautuvaa. ”Vain voimastasi voiman saan / sun lamppunasi loistamaan / ja säilyn suolanasi.”
Virren sävelmä on Sortavalasta muistiin merkitty koraalitoisinto.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.