1.
On meillä aarre verraton,
se kalliimpi on kultaa.
Myös jalokivi kallein on
sen rinnalla vain multaa.
Näin suuren lahjan taivaasta
me saimme omaksemme,
sanansa Herra Jumala
kun antoi aarteeksemme.
2.
Kun ruoste, koi ja aika syö
muun kaiken säälimättä,
kun usein päättyy ihmistyö
valmiiksi ehtimättä,
kun maa ja taivas häviää
ja aika loppuu kerran,
silloinkin horjumatta jää
tuo pyhä sana Herran.
3.
Polvesta polveen matkallaan
se samaa voimaa kantaa.
Ei raukene se milloinkaan,
vaan aina rauhaa antaa.
Ei siitä mitään katoa
muun kaiken hajotessa.
On sanan alku, perusta
Luojassa ikuisessa.
4.
Ah sana kallis, iäinen,
hyljätty monta kertaa!
Ei mikään tieto maallinen
voi sille vetää vertaa.
Lujempaa turvaa meille ken
voi tuoda mistään muusta
kuin armon sana ikuinen!
Se lähti Herran suusta.
5.
Jos Herran sanaan turvasit
muun turvan pettäessä,
jos sanan suojaan pakenit
maailman myrskytessä,
niin löysit paikan siunatun,
saa sydän siellä rauhaa,
sataman löysit suojatun,
ei siellä myrskyt pauhaa.
6.
Kuin vesilintu lahdella
käy alle veden pinnan
ja huuhdottuaan sulkansa
taas nostaa puhtaan rinnan,
niin puhdistuu myös henkemme
sanassa kirkkahassa
ja liikkuvansa tuntee se
olossaan oikeassa.
7.
Siis kiitos, armon Jumala,
nyt lakkaamatta aivan,
kun sinä meille sanassa
osoitat tietä taivaan.
Ken nyt on köyhä, rikas ken
sanasi saatuansa!
Sen kalliin aarteen jokainen
saa pitää omanansa.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Knut Legat Lindström 1860. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Burkhard Waldis 1553.
Luokitus: Jumalan sana Katso virsi 199 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Virren tarina
183 On meillä aarre verraton
En dyr klenod, en klar och ren
On meillä aarre verraton on Johan Ludvig Runebergin (1804-1877) virsistä tutuimpia, monen mielestä kaunein niistä. Se on virsi Jumalan sanan ainutlaatuisesta ja katoamattomasta arvosta. Havainnollistaakseen asiaa runoilija vertaa tätä aarretta maallisiin kalleuksiin: "Se kalliimpi on kultaa. / Myös jalokivi kallein on / sen rinnalla vain multaa." Eivätkä "ruoste, koi ja aika" sitä turmele. Se ei horju silloinkaan, kun tämän maailman loppu tulee ja "maa ja taivas häviää".
Runeberg ylistää Jumalan sanan arvoa ja hengellistä tarkoitusta "suorastaan loistavin kääntein", kuten Aarni Voipio on lennokkaasti sanonut.
Koko tämän ylistyslaulun kehyksenä on sen korostaminen, että siinä kuvailtu aarre kuuluu meille kaikille. "Näin suuren lahjan taivaasta me saimme omaksemme", sanotaan heti alussa, ja lopussa sama toistuu vielä painokkaammin: "Sen kalliin aarteen jokainen saa pitää omanansa."
Keskeinen piirre Runebergin virsirunoudessa on ylistys. Se hallitsee virttä On meillä aarre verraton, se soi virsissä 196 "On Herran temppelissä virvoitus suloinen", 367 "On autuasta Jeesukseen" ja 459 "Taivaat kaikki valtiaansa". Ja juuri Runeberg on opettanut meidät jo lapsina sanomaan taivaan Isälle: "Sua riemullista on ylistää, ja mielelläni sen teenkin" (490).
Sanonnan mestaruus ja sanottavan sisäinen aitous tekevät virren On meillä aarre verraton jokaisesta säkeistöstä vaikuttavan kokonaisuuden. Luonteenomaisinta Runebergiä on kuitenkin kuudes säkeistö: "Kuin vesilintu lahdella . . ." Siinä on myös virren ydin: kehottaahan se meitä lukemaan Raamatun sanaa, joka uudistaa ja virvoittaa eli – Runebergin mukaan – puhdistaa henkemme.
Virren jyhkeän sävelmän on luonut saksalainen Burkhard Waldis (n. 1490-1557).
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.