Virsi 184; Mä kauniin tiedän kukkasen
184

Mä kauniin tiedän kukkasen

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Mä kauniin tiedän kukkasen,
se mulle ilon antaa.
Se kukkasista suloisin
ja ihanin
taivaasta tuoksun kantaa.

2.
Se kaunis, kallis kukkanen
on Herran sana pyhä.
Se näyttää tietä autuuden
luo Kristuksen.
Se loistaa meille yhä.

3.
Tie Kristus on ja elämä
kaikille etsiville.
Hän päästää heidät synnistä,
vääryydestä,
tuo lohdun murheisille.

4.
Hän kutsuu luokseen jokaisen,
ken vaivain taakkaa kantaa.
Hän väsynyttä virvoittaa,
hän armahtaa
ja meille rauhan antaa.

5.
Edestä kaiken maailman
hän tuli tänne vaivaan.
Hän kärsi ristinkuoleman
niin katkeran,
aukaisi meille taivaan.

6.
Hän sanallansa lohduttaa
ja sakramenteillansa.
Hän uskoamme vahvistaa
ja holhoaa
uskollisuudessansa.

7.
Johdata, Paimen, laumaasi,
niin että taivaan saamme.
Tee meidät ystäviksesi,
veljiksesi,
oi Jeesus Kristus. Aamen.

Lisää suosikkeihin
Saksalainen n. 1560. Ruots. Peder Dåleman 1583. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Carl Gustaf von Essen 1867. | Sävelmä: Saksassa 1589.
Sama sävelmä: 607
Luokitus: Jumalan sana

Virren tarina

184 Mä kauniin tiedän kukkasen

Ich weiss ein Blümlein hübsch und fein

Jo virren alkuperäinen suomennos vuoden 1701 Vanhassa virsikirjassa (VVK 232) on omiaan pysähdyttämään: ”Kyll’ kauniin tiedän kukkaisen”. Kielellisen kömpelyyden toki panee merkille, moni sana on lopusta katkaistu, loppusoinnuista ei juuri voi puhuakaan. Mutta runon kansanlaulumaisen kepeä rytmi tuntuu tarttuneen tuntemattomaan suomentajaan ja tarttuu nykypäivän lukijaankin.

”Se kukkainen on totuudes’
Its’ Herran pyhä sana,
Se paistaa tääll’ pimeydes’
Kaikkein edes’,
Ja valon kaikill’ lainaa.”

Tuntematon suomentaja? Vielä vuoden 1938 virsikirjan mukaan hän olisi Erik Cajanus. Kauan näet otaksuttiin, että Cajanus olisi suomentanut jopa kaikki virsikirjaan 1701 tulleet yli sata uutta virttä. Hänen mahdollisesta osuudestaan virsien suomentamiseen ei kuitenkaan ole mitään todisteita, eikä hänen nimeään enää löydä virsikirjasta.

Kyseinen virsi on mitä tutuin, mutta eipä sen kirjoittajastakaan ole tietoa. Uskonpuhdistuksen vuosisadalla hän on elänyt: virsi on noin vuodelta 1560. Paitsi säkeistömuoto myös virren alku viittaisi siihen, että virikkeen olisi antanut kansanlaulu: ”Ich weiss ein Blümlein hübsch und schön…” (Maininta Valentin Trilleristä tämän virren kirjoittajana on erheellinen. Triller kyllä sepitti virren, joka alkoi samoilla sanoilla kuin tämä, mutta oli muuten aivan erilainen.)

Kepeän alun jälkeen ollaan äkkiä elämämme tärkeimmässä asiassa. Herran pyhä sana osoittaa tietä Kristuksen luo, ja virteen on tiivistetty kristinopin ydin. Mä kauniin tiedän kukkasen on ennen muuta virsi Kristuksesta. Alun perin kyseessä oli ehtoollisvirsi, jonka 5. ja 6. säkeistöön sisältyivät ehtoollisen asetussanat. Siltä osin tekstiä muutti ruotsintaja Peder Dåleman (1583).

Sävelmä oli vielä edellisessä virsikirjassa tasatahtinen, vakaasti junnaava. Nyt se on entistetty. Sävelkulku on sama, mutta rytmi elää – ja tekee virren eläväksi. Voimme ymmärtää, että tällaisena sävelmä aikoinaan soi sen luoneen runoilijan mielessä.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.