1.
Oi nouse, aurinkomme
kirkas ja suloinen,
ja auta kaikki kansat
pois yöstä orjuuden.
Kuin paaden haudaltasi
vieritti Jumala,
niin valhe, taikausko
myös, Jeesus, kukista.
2.
Kuin pääsiäisen koitto
ylene loistamaan.
Jo säteittesi alla
puhkeaa kevät maan.
Vain valo totuutesi
tien raivaa pimeään,
ja synnin valtaan kuolleet
herätät elämään.
3.
Kun kosketat, niin kukkii
taas oksa alaston
ja vehmas ruoho peittää
jo hiekka-aavikon.
Näin yrttitarhaksesi
myös sydän aukeaa,
kun, Herra, suven viestin
se sanastasi saa.
4.
Jo nähkööt sokeatkin:
sä yksin olet tie,
ja kahlehditut kuulkoot:
se vapauteen vie.
Veisatkoot iloisesti
myös kielet kankeat,
kun autuutesi annat,
valollas valistat.
5.
Myös kauas eksyneille
vie juhlakutsusi.
Tee tunnetuksi heille
jo rakkautesi.
Suo voima Pyhän Hengen
viejille viestin sen,
ja koko lauma johda
luo yhden paimenen.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Elias Blix 1890. Suom. Hengellisiä lauluja ja virsiä 1920, Jaakko Haavio 1961. Virsikirjan lisävihkoon 1963. | Sävelmä: Saksassa 1546.
Oi nouse, aurinkomme on norjalainen lähetysvirsi, joka nykyisessä virsikirjassa on siirretty pääsiäisvirsien osastoon. Selitys löytyy sen alkusäkeistöistä.
Virren runoilija Elias Blix (1836-1902) valmistui opettajaksi Tromssan seminaarista 1855, jatkoi opiskelua työn ohessa, tuli ylioppilaaksi ja lähti opiskelemaan teologiaa. Hän kiinnostui heprean kielestä ja vihdoin väitteli tohtoriksi siltä alalta. Vuodesta 1879 hän oli heprean kielen professori Oslon yliopistossa. Muutaman vuoden hän välillä toimi kirkollis- ja opetusministerinä. Mutta professori ja ministeri jäävät hänen tapauksessaan laulajan varjoon.
Elias Blix on Norjan virsirunouden toinen suuri nimi Magnus Brostrup Landstadin (virsi 423) rinnalla. Mutta kun Landstad käytti virsissään perinteistä, tanskan kielen mukaista kirjakieltä (bokmål), Blix puolestaan oli edelläkävijä norjan murteisiin perustuvan uusnorjan (nynorsk eli landsmål) viljelijänä. Hänen toimintansa on osa 1800-luvun lopun norjalaista kielitaistelua. Blixin ensimmäiset virsikokeet herättivät kiivasta vastustusta: tällainen kielen muoto ei sovi virsiin! Ilman Landstadin ja eräiden muiden rohkaisua Blix kai olisikin luopunut virsirunoilusta.
Virsiään, sekä alkuperäisiä että käännöksiä, Blix julkaisi kokoelmana Nokre salmar, gamle og nye. Vuodesta 1892 seurakunnat saattoivat valita käyttöönsä joko Landstadin bokmål-virsikirjan tai Blixin nynorsk-virret. Kun ensin mainittu 20-luvulla uudistettiin (Landstads reviderte salmebok), siihen otettiin myös parisataa nynorsk-virttä (se oli lähes neljännes koko virsikirjasta), ja 1925 ilmestyi kokonainen Nynorsk salmebok. Nykyinen virsikirja (1984) on alun alkaen suunniteltu yhteisvirsikirjaksi: sen kussakin osastossa nämä norjan kielen kaksi muotoa ovat tasavertaisesti esillä, ja joukko keskeisiä virsiä on kahdessa eri kieliasussa.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.