Virsi 550; Oi Kristus, kirkas aamunkoi
550

Oi Kristus, kirkas aamunkoi

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Oi Kristus, kirkas aamunkoi,
valosi yöhön päivän toi.
Isämme olet kirkkaus,
maailman ilo, valkeus.

2.
Pyydämme vielä illalla:
Varjele, hyvä Jumala.
Kun yö taas alkaa, suoja suo,
jos vaara uhkaa, turva tuo.

3.
Ruumiini lepoon vaipukoon,
sinussa sydän valvokoon.
Varjele, ettei henkeni
milloinkaan uneen vaipuisi.

4.
Suojele meitä, Luojamme,
jos nukumme tai valvomme.
Palvelijaasi puolusta,
kun uhkaa synti, kuolema.

5.
Herramme, meidät lunastit
ja verelläsi puhdistit,
vahvista meitä uskomaan
ja sinua vain seuraamaan.

6.
Isämme kaikkivaltias
ja pyhä Poika laupias
ja Henki, lohduttajamme,
nyt kuule rukouksemme.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Latinalainen Christe, qui lux es et dies 500-luvulta. Suom. Mikael Agricola 1544. Uud. Jaakko Finno virsikirjaan 1583, Julius Krohn 1880, komitea 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1568.
Sama sävelmä: 752 | 754
Luokitus: Aamu ja ilta

Virren tarina

550 Oi Kristus, kirkas aamunkoi

Christe, qui lux es et dies

Mikael Agricolan rukouskirjan (1544) suomennoksiin kuuluu paastonajan kompletorion (myöhäisen iltarukouksen) suositun hymnin Christe, qui lux es et dies käännös Christus se paijste ja peijue on. Suomessa tekstiin on liittynyt myöhäiskeskiaikainen sävelmä, jonka sijasta mm. suomenruotsalaisessa virsikirjassa on toinen, vanhempi.

Hymniin syntyi 1500-luvulla lukuisia saksankielisiä käännöksiä. Jacobus Finno suomensi hymnin virsikirjaansa (1583) Agricolan version ohelle Erasmus Alberin saksalaisesta tekstistä Christe, du bist der helle Tag. Tämä suomennos alkoi sanoin Christe päiuä on kädesäs, kun taas Agricolan tekstin alkusanat olivat saaneet muodon Christe paiste kircas päevä. Vanhempi suomalainen teksti jäi myöhempiin virsikirjoihin, vuodesta 1886 lähtien yhdellä säkeistöllä lyhennettynä. Kuudennen säkeistön rukous "O Herra sitä tietele, ett piru meit tacto wietellä" on korvattu dogmaattisemmilla ajatuksilla.

Erkki Tuppurainen

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.