Virsi 351; Taas ahdistuksen alta
351

Taas ahdistuksen alta

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

.
Taas ahdistuksen alta
huutoni kohoaa.
Taas pyydän Jumalalta,
hän voiko armahtaa.
Tuo tuskaan huojennusta
vain rauha Jumalan,
ei antaa lohdutusta
voi riemut maailman.

2.
Näin, Herra, murheessani
sinua muistelen
ja näissä vaivoissani
puoleesi huutelen.
Ken täällä lohduttaisi
sairasta sielua,
jos, Herrani, en saisi
sinua rukoilla?

3.
Kun ennen, Jumalani,
valitin vaivaani,
niin, Herra, armossasi
soit vastauksesi.
Niin ennen luonas aina
rauhan ja riemun sain.
Nyt mieltäni se painaa,
kun vaiti pysyt vain.

4.
Jo loppunutko aivan
on laupeutesi?
Jo unhotitko vaivan
ja tuskan lapsesi?
Nyt saanko armoon luottaa,
kun portti kiinni on,
vai vaikerranko suotta
keskellä ahdingon?

5.
Monesti murheissani
näin tutkistella saan:
kenties ei Jumalani
minua muistakaan,
kun ei hän vitsastansa
nyt luovu ensinkään,
ei muista armoansa,
ei näytä hyvyyttään.

6.
Vaan vaikka surkeasti
nyt sielu vaikertaa,
niin Herra ihanasti
taas auttaa, armahtaa.
Kuin kansalleen hän raivas
tien halki aaltojen,
niin, sielu, halki vaivas
hän nytkin raivaa sen.

7.
On riemu mietiskellä
sun, Herra, töitäsi
ja aina ihmetellä
sun johdatustasi.
Ei koskaan teissä Herran
voi olla vääryyttä!
Tie vaikeinkin voi kerran
parhaaksi kääntyä.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi