1.
Kiitos sulle, Jumalani,
armostasi kaikesta,
jota elinaikanani
olen saanut tuntea.
Kiitos sulle kirkkahista,
keväisistä päivistä.
Kiitos myöskin raskahista
syksyn synkän hetkistä.
2.
Kiitos, että rukoukset
monet, monet kuulit sä.
Kiitos, että pyynnöt toiset
eivät saaneet täyttyä.
Kiitos, kun mä hädässäni
avun saan sun kauttasi.
Kiitos, että synneistäni
vapahtavi Poikasi.
3.
Kiitos sulle jokaisesta
elämäni hetkestä.
Kiitos päivän paistehesta
niin kuin pimeydestä.
Kiitos sulle taisteluista,
rististäkin, Jumalain.
Kiitos, että aina muistat,
autat mua tuskissain.
4.
Kiitos sulle kukkasista,
jotka teilläin kukoisti.
Kiitos myöskin ohdakkeista,
jotka mua haavoitti.
Kiitos, että tahdot mulle
elon antaa iäisen.
Kaikesta, oi Herra, sulle
annan ikikiitoksen!
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Inka Kinnunen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
August Ludvig Storm 1891. Suom. Kaarlo J. Rahikainen 1900. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Oskar Merikanto 1923.
Virren kirjoittaja on ruotsalainen pelastusarmeijan upseeri August Storm (1862-1914). Hän viihtyi nuoruudessaan erilaisissa huvituksissa, kunnes kerran 25-vuotiaana riensi suoraan teatterista pelastusarmeijan katumuspenkille ja antautui Vapahtajalle. Kaupallisen koulutuksen saaneena hänestä tuli Ruotsin pelastusarmeijan taloussihteeri. Vaikea selkäsairaus rajoitti myöhemmin hänen työkykyään, mutta luonteen iloisuus ja valoisuus säilyivät. Hän sai käytännössä opetella, mitä oli tässä runossaan kirjoittanut.
Virren neljässä säkeistössä on kussakin kahdeksan säettä; säkeiden kokonaismäärä on siis 32. Ruotsinkielisessä alkutekstissä jokainen niistä alkaa sanalla ”tack” (’kiitos’) ja päättyy huutomerkkiin. Kokonaisuus vaikuttaa siten helposti luettelomaiselta ja suomalaisen korvissa ehkä hakkaavaltakin. (Ruotsissa käytetty J. A. Hultmanin sävelmä sentään ’rauhoittaa’ vaikutelmaa.) Suomen sana ”kiitos” jo sinänsä luo rauhallisemman sävyn, ja suomentaja Kaarlo J. Rahikainen on muutenkin joutunut rakentamaan kokonaisuuden koko lailla toiselta pohjalta. Sana ”kiitos” toistuu siten vain 14 kertaa (lopuksi tulee sitten vielä ”ikikiitos”).
Virrellä on kaksi sävelmää. Oskar Merikanto (1868-1924), tietäessään jo kuoleman lähestyvän, loi tähän tekstiin viimeisen sävellyksensä. Hänen leskensä on muistellut, miten Merikanto laulaessaan juuri säveltämäänsä virttä hänelle ”vuodatti siihen koko sielunsa ja oli kuin olennoltaan kirkastettu”. Merikannon sävelmän mieltää moni ensisijaisesti yksinlauluksi.
Virteen meillä alun perin eli vuodesta 1900 liittynyt amerikkalaisen George C. Stebbinsin (1846-1945) sävelmä puolestaan tuntuu ”oikealta”. Se on jo yli sadan vuoden ajan kaikunut monissa juhlahetkissä, niin syntymäpäivinä kuin myös hautajaisissa. Harva virsi onkin yhtä monikäyttöinen kuin tämä.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.