Esipuhe virsikirjan lisävihkoon 2015

Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä: – Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa! (Ilm. 7: 9–10)

Lisävihkon tarkoitus

Lisävihkon valmistelutyössä on noudatettu kirkolliskokouksen vuonna 2010 antamaa toimeksiantoa, jonka mukaisesti lisävihko on tarkoitettu käytössä olevan virsikirjan rinnalle täydentämään sitä. Lisävihko tarjoaa uutta tekstisisällöllisesti, kielellisesti ja musiikillisesti. Esillä on aiemmin vähälle huomiolle jääneitä aiheita kuten talvi, kaupunkilaisuus, isänpäivä, paastonaika ja luonnonsuojelu. Useissa virsissä ilo ja kiitollisuus korostuvat. Lisävihkoon on valittu myös virsiä, jotka puhuttelevat kirkon elämästä etäälle jäänyttä ihmistä.

Osa virsistä on julkaistu aiemmin eri kokoelmissa sekä Suomessa että ulkomailla. Toisaalta nykypäivän suomalaiset sanoittajat ja säveltäjät ovat tuottaneet lisävihkoa varten myös kokonaan uusia virsiä. Kansainvälisten virsikirjauudistusten tarkastelu on ohjannut näkemään virren mahdollisuuksia avarammin erityisesti musiikillisissa tyyleissä ja muodoissa.

Lisävihko tekee mahdolliseksi virren rajojen tarkastelun kokeilevasti ja tunnustelevasti. Siten lisävihkon kautta opitaan paitsi virren mahdollisuuksista myös sen rajoista.

Yksi usko – monta kieltä

Monimuotoisuus ja yhteys ovat virsilaulun elinehtoja. Virret tulkitsevat uskon pysyvää ydintä jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä ja heijastavat seurakunnan kulttuurista monimuotoisuutta. Toisaalta yhteiset virret ja yhteinen laulun suunta – Jumalan ja Karitsan ylistys – yhdistävät yli sukupolvien sekä maantieteellisten ja kielellisten rajojen.

Monimuotoisuuden tuomaa rikkautta lisävihkossa tuovat esille erityisesti sen monikielisyys ja musiikillinen monikulttuurisuus. Jo itsessään monimuotoisen suomen kielen rinnalle on tullut paitsi ruotsin kieli myös pohjoissaame ja inarinsaame, viro, venäjä, englanti sekä monia muita kieliä. Niin ikään tukiviittomat ovat uusi elementti virsikirjassa. Edelleen virsien musiikillisissa tyyleissä nousevat esiin myös Euroopan ulkopuoliset musiikkimaisemat.

Seurakuntalaulun uudet mahdollisuudet

Virsi on yhteislaulu. Lisävihko rohkaisee ottamaan tästä vielä yhden askeleen eteenpäin kohti yhteisöllistä laulua. Virsilaulu ei ole vain yksilön hengelliseen elämään keskittyvää virsikirjan lukemista, vaan ensisijaisesti yhteistä olemista Jumalan edessä, hengittämistä ja vuoropuhelua toinen toistemme kanssa.

Lisävihkovirsien kautta seurakunnan käyttöön tulevat paitsi kansainvälisistä yhteyksistä myös omasta virsihistoriastamme tutut toistoon perustuvat virren muodot. Tällaisia ovat muun muassa kerrattavat, moniääniset rukouslaulut (esim. Taizé- ja Iona -yhteisöjen laulut), kaanonlaulut, erilaiset vuorolaulut ja kertosäkeiset laulut. Toistoon, variaatioihin ja liikkeeseen perustuvissa virsissä ensisijaista on yhteisön osallisuus ja yhteisöllinen kommunikointi jumalanpalvelusta viettävässä seurakunnassa. Tästä näkökulmasta myös vanhoja, jo käytössä olevia virsiä voidaan oppia laulamaan uudella tavalla seurakunnassa ja sen jumalanpalveluksessa.

Seurakunnan jumalanpalveluksen toimittaa iältään, kokemuksiltaan, tottumuksiltaan ja taustoiltaan erilaisten ihmisten seurakunta yhdessä. Lisävihko rohkaisee seurakuntalaisia myös yhteiseen musiikin toteuttamiseen sekä laulaen että soittaen. Lisävihkossa oleva soinnutus vastaa säestyskirjan säestyksiä, ja niitä voidaan toteuttaa erilaisilla kokoonpanoilla ja erilaisia soittimia käyttäen.

Virsi uudistuu, ja se myös uudistaa laulajaansa. Virren kautta palaamme yhteisönä ja yksilöinä tässä elämässä jatkuvasti takaisin siihen jumalanpalvelukseen ja Jumalan ylistykseen, joka toteutuu täydellisenä taivaassa.

Helsingissä virsirunoilija J. L. Runebergin päivänä 2016

Virsikirjan lisävihkotyön ohjausryhmä

Kari Kopperi, puheenjohtaja
Sixten Ekstrand
Pekka Rehumäki
Teija Tuukkanen
Mikko Tähkänen
Rainer Holmgård
Mari Torri-Tuominen
Pekka Nyman
Anna Maria Böckerman
Samuli Koivuranta, sihteeri

Lisävihkotyöhön osallistuneet henkilöt ja tahot

Kirkolliskokous päätti syyskokouksessaan vuonna 2010 antaa kirkkohallitukselle tehtäväksi virsikirjan lisävihkon valmistelun. Toteuttaakseen kirkolliskokouksen toimeksiannon kirkkohallituksen täysistunto päätti perustaa lisävihkotyötä varten ohjausryhmän ja työryhmän.

Ohjausryhmän (2011–2014) puheenjohtajaksi valittiin kirkkoneuvos Pekka Huokuna sekä jäseniksi hiippakuntadekaani Sixten Ekstrand, talouspäällikkö Eero Hanni, tutkija Hanna Salomäki ja Kirkon jumalanpalvelus ja musiikki -yksikön (KJM) (myöhemmin Kirkon jumalanpalvelus ja yhteiskunta -yksikkö, KJY) johtajana Kai Vahtola (2011), Mika Mäntyranta (2012), Ulla Tuovinen (vt. 2012–2013) ja Pekka Rehumäki (2013–).

Suomenkielisen työryhmän (2011–2014) puheenjohtajaksi valittiin lääninrovasti Jaana Marjanen ja jäseniksi vs. musiikkisihteeri Kaisa-Leena Harjunmaa-Hannikainen, professori Kaisa Häkkinen, kirkkomusiikin opiskelija Taru Hämäläinen, kirjailija Anna-Mari Kaskinen, säveltäjä Olli Kortekangas, nuorisotyönohjaaja Pekka Kosonen, muusikko Pekka Nyman, professori Erkki Tuppurainen ja kanttori Jenni Urponen.

Valmistelevien työryhmien päätettyä työnsä ohjausryhmää täydennettiin. Ohjausryhmän (2015–2016) puheenjohtajana toimi Pekka Huokuna sekä tämän virkavapaan aikana vs. kirkkoneuvos Kari Kopperi. Muina jäseninä olivat johtaja Pekka Rehumäki, johtaja Sixten Ekstrand, asiantuntija Teija Tuukkanen, lakimies Mikko Tähkänen, kanttori Rainer Holmgård, kanttori Anna Maria Böckerman, muusikko Pekka Nyman ja kanttori Mari Torri-Tuominen.

Sihteerinä lisävihkotyössä toimi 2012–2013 pastori Timo-Matti Haapiainen sekä 2013–2016 pastori Samuli Koivuranta.

Virsikirjan lisävihkoja koskeva kirkkohallituksen esitys annettiin kirkolliskokoukselle yhdessä piispainkokouksen lausunnon kanssa toukokuussa 2015. Kirkolliskokous pyysi pastori Aino Vestin johtamaa käsikirjavaliokuntaa valmistelemaan mietinnön virsikirjan lisävihkoista. Niin ikään perustevaliokuntaa pyydettiin antamaan lausunto. Käsikirjavaliokunnan pyynnöstä piispainkokous antoi vielä toisen lausunnon. Käsikirjavaliokunnan mietinnön ja edellä mainittujen lausuntojen pohjalta kirkolliskokous päätti 4.11.2015 istunnossaan hyväksyä suomenkieliseen lisävihkoon muutamin muutoksin 79 uutta virttä ja antaa lisävihkon kirkkohallituksen julkaistavaksi.

Toimituskuntana toiminut ohjausryhmä on päättänyt lisävihkon numeroinnin ja osastojaon sekä tarkistanut tekijätiedot ja valmistanut lisävihkon käyttämistä helpottavat hakemistot. Ohjausryhmän alaisuudessa toiminut säestyskirjaa valmistellut työryhmä on puolestaan tarkistanut sävellajit, soinnutuksen ja nuottiasun. Säestyskirjaa valmistelevassa työryhmässä (2015–2016) toimivat musiikin asiantuntija Teija Tuukkanen (pj.), säveltäjä, urkuri, kirkkomusiikin lehtori Timo Kiiskinen, säveltäjä, muusikko Veli Kujala, säveltäjä, muusikko Pekka Nyman, kanttori, säveltäjä Sirkku Rintamäki, urkuri, kirkkomusiikin lehtori Pekka Suikkanen ja kanttori, kansanmuusikko, säveltäjä Senni Valtonen. Tekijänoikeusasioissa ja puhtaaksikirjoituksessa avusti asiantuntijana Risto Ranta-aho.