1.
Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pää pyhä kruunattiin.
2.
Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.
3.
Vie minut, Paimen hyvä,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna,
oi Herra laupias.
4.
Nyt kiitos haavoistasi,
syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi
minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti
sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti
myös kerran kuolemaan.
5.
Kun joutuu viime retki,
oi Jeesus, vahvista.
Tuo kova lähdön hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
vaivasi voimalla.
6.
Suo ristinuhrin loistaa
lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa,
tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi,
jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi
on minun voittoni.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Paul Gerhardt Arnulf Louvainilaisen tekstin (1200-l.) pohjalta 1656. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Hans Leo Hassler 1601.
Salve caput cruentatum / O Haupt voll Blut und Wunden
Virren koraali on peräisin Hans Leo Hasslerin (1564-1612) säveltämästä maallisesta rakkauslaulusta vuodelta 1601 ("Mein Gmüt ist mir verwirret, das macht ein Jungfrau zart"). Surumielinen sävelmä tuli pian hengelliseen käyttöön. Varhaisin siihen liittyvä virsi on Christoph Knollin kuolemaanvalmistautumisvirsi vuodelta 1611. Se sisältyi vielä edelliseen virsikirjaamme (1938:594 "Pois täältä maailmasta hartaasti halajan"); nykyisessä sitä ei enää ole. Tunnetuin tähän sävelmään liittyvä virsi on juuri Oi rakkain Jeesukseni.
Hasslerin kaunis koraali soi J. S. Bachin Matteus-passiossa viisi eri kertaa, ja neljässä tapauksessa tekstinä on nimenomaan tämän virren säkeistöjä. Niiden kaikkien jälkiä ei tosin löydä meidän virsikirjastamme, sillä siinä oleva Julius Krohnin suomennos (kuusi säkeistöä) on lyhennelmä Paul Gerhardtin (1607-1676) virrestä, jossa säkeistöjä on kymmenen. – Samaan Gerhardtin virteen "O Haupt voll Blut und Wunden" pohjautuu myös virsi 64 ”Nyt pääsi verta vuotaa”, jonka sävelmänä on Kalannista muistiin merkitty kansantoisinto.
Paul Gerhardtin virren juuret johtavat keskiajan Kristus-mystiikkaan, joka korosti erityisesti Kristuksen kärsimystien ja ristin tuskien mietiskelemistä, kontemplaatiota. Kuuluisa seitsemän hymnin latinankielinen sikermä kuvailee Kristuksen ruumiin kärsiviä jäseniä. Kaikki ne seitsemän Gerhardt runoili 1650-luvulla saksaksi. – Vaikutteita niistä on havaittavissa myös tanskalaisen N. F. S. Grundtvigin virressä 73 ”Sinulle, oi Vapahtaja”.
Alkuperäisiä runoja pidetään belgialaisen Villersin sisterssiläisluostarin apotin Arnulf Louvainilaisen (Arnulfus de Lovianio, n. 1200-1250) sepittäminä. Niihin siis kuuluu Gerhardtin suurenmoisen virren perusteksti Salve caput cruentatum. Luostarin johtajanakin Arnulf omistautui ennen kaikkea rukoukseen ja mietiskelyyn sekä luostariyhteisönsä hengelliseen johtamiseen.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.