1.
Tänään jälleen Herran kansan
kiitosvirsi viritköön,
Maria kun Jeesus-lapsen
kantoi Herran pyhäkköön,
jotta lapsen puolesta
uhraisi hän uhrinsa.
2.
Isä taivaan ainoansa
itse antoi uhriksi
suodaksensa maailmalle
sovituksen lahjaksi.
Synniksi näin Herramme
tehtiin vuoksi synteimme.
3.
Viaton on Jeesus-lapsi,
ainut puhdas päällä maan.
Kun hän syntyi tallin seimeen,
ratkes taivas laulamaan.
Kirkkaat äänet enkelten
soivat maassa ihmisten.
4.
Lapsen syliinsä nyt ottaa
vanha, hurskas Simeon.
Herran suurten lupausten
täyttyvän hän nähnyt on.
Hengessään hän riemuiten
lausuu lasta katsellen:
5.
”Palvelijasi nyt lasket,
Herra, rauhaan menemään,
silmäni kun ovat päässeet
autuutesi näkemään,
jonka kansallesi toit,
myöskin pakanoille soit.”
6.
Jeesus, lailla Simeonin
sinuun tahdon katsoa,
nähdä, että autuuteni
minulla on sinussa,
että autuus kaikkien
myös on minun, syntisen.
7.
Ja kun lähtöhetken tullen
silmäin valo himmenee,
auta, että uskon silmä
sinua vain katselee.
Simeonin kanssa saan
käydä Herraa katsomaan.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Outi Noponen ja Juha Kuivanen (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Johannes Hymander 1876. Uud. Kauko Veikko Tamminen 1923. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Kokemäeltä.
Raamatussa on muitakin lauluja kuin "Jeesuksen virsikirja" eli Vanhan testamentin psalmit. Niistä muista näkee käytettävän latinankielistä nimitystä canticum (’laulu’). Tunnetuimmat ovat Marian kiitoslaulu (Magnificat), Sakariaan kiitoslaulu (Benedictus) ja Simeonin kiitoslaulu (Nunc dimittis).
Simeonin kiitoslaulu (Luuk. 2:29-32) sisältyy vanhan perinteen mukaisesti kompletorioon eli rukoushetkeen päivän päättyessä (virsikirjan liitteenä, ks. Päivän rukoushetket). Se on ajankohtainen kynttilänpäivänä, jota vietetään Jeesuksen temppeliintuomisen muistoksi.
Virsikirjassa on kaksi kynttilänpäivävirttä. Niistä Tänään jälleen Herran kansan kertoo kynttilänpäivän koko evankeliumitekstin Luuk. 2:2232 ja on siis luonteeltaan ns. evankeliumivirsi. Simeonin kiitoslaulun löydämme sen 5. säkeistöstä.
Virren kirjoittaja Johannes Hymander (1803-1877) toimi seurakuntapappina 44 vuotta, pisimpään kappalaisena Pornaisissa ja lopuksi Parikkalassa. Loppujen lopuksi hän erosi papinvirasta 1871, ja seuraavana vuonna hänet kastettiin baptistiseurakunnan jäseneksi Tukholmassa. (Hänen poikansa oli J. A. G. Hymander, jonka työn jälkeä myös on virsikirjassamme, ks. virttä 265.)
Virren sävelmä on satakuntalainen, Kokemäeltä muistiin merkitty toisinto virren 67 ruotsalaisesta koraalista.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.