Virren tarina
959 Saapua yhteiseen pöytään ja jakaa
Yhteinen pöytä
Lisävihkotyöryhmä etsi lisävihkoon muiden muassa virsiä, joissa tulee näkyviin seurakunnan yhteisöllinen vieraanvaraisuus ja yhteisen jakamisen tehtävä. Näitä virsiä etsittiin järjestämällä seminaarit tekstintekijöille ja säveltäjille (ks. tarina virren 929 yhteydessä). Tekstintekijäseminaarin yhteydessä löydettiin Pirjo Vahtolan jo vuosituhannen vaiheessa työstämä teksti, johon sittemmin saatiin useita sävellyksiä. Sävellyksistä mukaan valikoitui Erkki Tuppuraisen tekemä sävelmä. Prosessin aikana Vahtola vielä muokkasi alkuperäistä tekstiään sekä työryhmän että kirkolliskokouksen perustevaliokunnan toivomuksesta. Vahtola kertoo virtensä kuvaavan ”yhteisen aterian synnyttämää syvää yhteyttä ihmisten välillä, ilojen ja surujen jakamista, ja siitä kasvavaa toivoa ja rohkeutta: siinä on Jumalan valtakunta, Kristus meissä.”
Ensimmäiset kristityt nimittivät ehtoollista ”leivän murtamiseksi”. Tällä viitataan paitsi Jeesuksen toimintaan kiirastorstain aterialla myös tapaan, jonka mukaan leipä murretaan messussa Jumalan Karitsa -hymnin aikana tai sen jälkeen. Tässä yhteydessä liturgi lausuu leivän murtamisen sanat: ”Leipä, jonka me murramme, on osallisuus Kristuksen ruumiiseen. Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, sillä me kaikki tulemme osallisiksi yhteisestä leivästä.” (1. Kor. 10:16–17.) Osallisuus Kristuksen ruumiiseen merkitsee syvää yhteyttä toisiin kristittyihin. Ensimmäisten vuosisatojen kristityille Herran aterian vietto tarkoitti omien leipien ja viinien tuomista yhteiseen pöytään. Ehtoollispöytään kannetuista ehtoollisaineista, leivästä ja viinistä, tulee Kristuksessa yhteisiä – seurakunnasta tulee Kristuksen todellinen ruumis. Ehtoollisyhteys on yhteyttä, joka näkyy ulospäin rakkauden tekoina eikä suostu epäoikeudenmukaisuuteen.
Yhteistä jakamista, vieraanvaraisuutta ja osallisuutta vievät eteenpäin myös virsikirjan lisävihkossa käytetyt tukiviittomat.
Pirjo Vahtola (s. 1950) on pappi ja runoilija. Vahtola valmistui teologian maisteriksi ja sai lehtorin oikeudet 1976. Hän toimi lehtorina Tampereella, Porissa ja Kaarinassa. Papiksi Vahtola vihittiin 1988. Koko pappisuransa hän työskenteli Kaarinan seurakunnassa. Syksyllä 2000 hänet valittiin, ensimmäisenä naisena arkkihiippakunnassa, kirkkoherran virkaan, josta hän jäi eläkkeelle 2015. Vahtola oli kirkolliskokousedustajana neljä vuotta 2000-luvun alussa ja pappisasessorina vuosina 2006–2010. San. 821, 822, 959.
Erkki Tuppurainen, ks. tarina virren 944 yhteydessä.
Samuli Koivuranta ja Jenni Urponen
Virren tarinan lähdeteoksena: Koivuranta, Samuli & Urponen, Jenni (toim.) 2017. Laulun matka virreksi. Helsinki: Kirjapaja. Sivut 164–166, 230.
Virteen 959 liittyviä raamatunkohtia mm.
1. Kor. 10:16–17 | Luuk. 24:30–31 | Ap. t. 2:42–47 | Luuk. 22:27 | Mark. 1:15 | Luuk. 17:21 | Matt. 11:28 | Ilm. 19:9
Julkaistu 31.12.2021