Virren tarina
434 Kunnian Herraa palvelkaa
Deilig det er å tjene Gud
Virren kirjoittaja, norjalainen opettaja Hans Utbø (1849-1875), on virsikirjamme nuoria runoilijoita: hän oli kuollessaan juuri täyttänyt 26 vuotta. Kokoelma hänen runojaan, niiden joukossa tämä virsi, julkaistiin vasta 1880, mutta tämä virsi syntyi jo 1870, jolloin Utbø oli 21-vuotias.
Kunnian Herraa palvelkaa on voimakas lähetysvirsi, joskin se on sijoitettu palveluvirsien osastoon. Se kutsuu palvelemaan Jumalaa viemällä armon sanaa eli evankeliumia ”ihmisten avuksi”. Se taas tapahtuu ”palvellen matkalla muita”, kuten suomennoksen painokkaat loppusanat kuuluvat. Lähetys ja palvelu eli diakonia kuuluvat yhteen.
”Eloa kypsyy korjuuseen.” Kun paljon ihmisiä tuli Jeesuksen luo, tämä sanoi heihin viitaten: ”Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi” (Joh. 4:35). Aina ajankohtainen on hänen sanansa: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.” ”Elonkorjuu” tarkoittaa kaikkea lähetystyötä, sadon korjaamista iankaikkiseen elämään. Sadonkorjaajan ilosta pääsee osalliseksi myös lähettävän seurakunnan jäsenenä.
Virren syntyaikoina puhuttiin pakanalähetyksestä. Nykyisen virsikirjan lähetysvirsissä ei sanaa ”pakana” enää ole. Norjassa Utbøn virressä yhä ”pakanoiden joukot” rientävät ikuisuuden portille ja hätä on suuri ”pakanamaissa” (Sangboken 1983). Mikael Nybergin suomennoksessa (1920) ei alun alkaenkaan pakana-sanaa ollut.
Norjassa Utbøn virttä lauletaan Ludvig Lindemanin sävelmällä, jonka me tunnemme Grundtvigin virrestä 197 ”Ajasta aikaan varjellut”. Se tähän tekstiin liittyi alun perin myös meillä, Hengellisissä lauluissa ja virsissä (”Kallis on Herran palvelus”), ja sitä virsikirjan lisävihkokomiteakin 1963 ehdotti, mutta kirkolliskokous vaihtoi sen tilalle pohjoissavolaisen koraalitoisinnon. Nykyistä virsikirjaa valmistellut komitea ehdotti palaamista Lindemanin sävelmään (VKE 1984:443), mutta jälleen kirkolliskokous päätyi pohjoissavolaiseen toisintoon
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.