1.
Sinua, Jeesus, rakastan,
sen sydämestä tunnustan,
oi siunaa armollasi.
Maailma ei tuo iloa,
en tottele sen turhuutta,
kun olen omanasi.
Kun tuska saartaa sieluni,
niin olet uskallukseni.
Nyt voimallasi vahvista
ja verelläsi puhdista.
Oi Herrani,
siis pelasta, siis pelasta
synnistä, sielun surmasta.
2.
Kun annoit, Herra, lahjaksi
ruumiin ja sielun, kaikkeni,
suo voimaa tahtos täyttää.
Niin kunniaksi nimesi,
myös lähimmäisen parhaaksi
lahjasi voisin käyttää.
Kiinnitä minut totuuteen,
kiusaaja kaada juonineen,
suo voimaa kestää, kärsiä,
kun kannan täällä ristiä.
Oi Herrani,
vain ristisi, vain ristisi
nyt olkoon lohdutukseni.
3.
Kun päättyy kerran matkani,
lähetä, Herra, enkeli
luoksesi minut tuomaan.
Ruumiini kerran kätköön maan
nimeesi, Jeesus, siunataan,
se ota armon huomaan.
Kun herätät sen kuolleista,
suo minun taivaan riemussa
katsella kirkkauttasi
ja nähdä rakkaat kasvosi.
Oi Herrani,
suot autuuden, suot autuuden,
ylistys Herran ikuinen!
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Inka Kinnunen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Martin Schalling 1571. Ruots. Haquin Ausius 1641. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1867, 1984. | Sävelmä: Saksassa 1577.
Virsi liittyy kahteen psalminkohtaan, nimittäin psalmin 18 alkuun: ”Minä rakastan sinua, Herra”, ja psalmin 73 loppuun: ”Minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani.” Mutta Jumalan sijasta virsi kääntyy Jeesuksen puoleen. Se on vanhimpia evankelisia Jeesus-virsiä.
Martin Schallingin (1532-1608) sepittämä virsi tuli pian suosituksi kautta Saksan. Se oli pietismin uranuurtajan Philipp Jakob Spenerin mielivirsi. Sen kolmannen säkeistön J. S. Bach valitsi Johannes-passionsa kauniiksi loppukoraaliksi: ”Ach Herr, lass dein lieb Engelein”: ”Kun päättyy kerran matkani, / lähetä, Herra, enkeli / luoksesi minut tuomaan…”
Erityisesti virren toista säkeistöä on paljon käytetty päivittäisenä rukouksena.
Martin Schalling opiskeli teologiaa Wittenbergissä. Ihaillun opettajansa Philipp Melanchthonin tavoin hän sittemmin pyrki vaikuttamaan mielipide-eroavuuksien sovittelijana. Sellainen asenne tuskin sai paljonkaan ymmärtämystä osakseen. Elettiin näet kirkollisesti levotonta aikaa. Augsburgin uskonrauhassa 1555 oli päädytty siihen, että kunkin hallintoalueen uskonto oli sen hallitsijan valinnan mukaan joko katolinen tai luterilainen. Se päätös sitoi alamaisia: cuius regio, eius religio, kenen maa, sen uskonto. Valtiaan vaihtumisen myötä papit siis saattoivat menettää virkansa tai joutua lähtemään maasta. Se oli Schallingin osana useaan kertaan. Vihdoin hän sai Nürnbergistä viran, jossa saattoi pysyä 20 vuotta, kunnes tultuaan sokeaksi joutui siitä luopumaan kolmisen vuotta ennen kuolemaansa.
Virren saksalaisen sävelmän kuulee siis, hiukan muunneltuna, Bachin Johannes-passion päätöksenä.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.