Virren tarina
217 Täynnä kiitosta ja hämmästystä
Fylt av glede over livets under
Norjalainen kirjailija ja taidemaalari Svein Ellingsen (1929-2020) on epäilemättä maansa 1900-luvun merkittävin virsirunoilija. Suomalaisessa virsikirjassa hänen töistään on tämä yksi näyte, kastevirsi, jonka hän kirjoitti oman lapsensa ristiäisiin.
Virren taustana on toisaalta myös Ellingsenin kuusivuotiaan tyttären kuolema auto-onnettomuudessa. Isää oli surutyössä lohduttanut tieto, että lapsi oli kastettu. "Kun sitten saimme tietää uuden lapsen olevan tulossa, ajattelin heti sitä iloa, mitä lapsen vieminen kasteelle merkitsee." Virren ensimmäinen luonnos syntyi silloin.
Kasteella on aina ollut Svein Ellingsenille keskeinen merkitys. Kristuksen läsnäolo sakramentissa on hänen perusaiheitaan. Syntymäpäivää tärkeämpi juhlittava on hänelle ollut oman kasteen vuosipäivä.
Virsi vie meidät suoraan kastemaljan ääreen. Siinä ollaan – vanhemmat ja kummit, ystävät ja omaiset – iloitsemassa uudesta elämästä, mutta tulevaisuutta ajatellen myös "täynnä pelkoa ja hämmennystä". Kasteen salaisuus, se mitä kasteessa tapahtuu, kuitenkin antaa turvallisuutta.
Svein Ellingsen puhuu suurista asioista yksinkertaisesti. Yli äsken mainittujen tuntemusten nousee (3. säk.) ihmettely sen johdosta, että maailmankaikkeutta ohjaava Luoja on "meitä läsnä", tuntee meidät pienet omikseen ja ottaa meidät vastaan.
Virsi alkaa ja päättyy ilon ja kiitoksen sävelin. Alussa kiitetään elämän ihmeestä, loppua hallitsee ilo kasteen lahjasta ja lupauksesta. Se kantaa "läpi elämän ja kuolemankin" eli uuden katekismuksen sanoin: "Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla." Kasteessa olemme saaneet paljon enemmän kuin ymmärrämme. On todella aihetta pyytää taivaan Isältä: "Itse meidät ilollasi täytä."
Egil Hovlandin (1924-2013) sävelmä on yksinkertainen ja helppo laulaa. Kauniisti ja tehokkaasti se kantaa virren sanomaa.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.