1.
Sun haltuus, rakas Isäni,
mä aina annan itseni.
Mun sieluni ja ruumiini
sä Herra, ota suojaasi.
2.
Mun sieluni ja ruumiini
sun omas ovat, Herrani.
Siis omas ota huomahas,
en pelkää sinun suojassas.
3.
Sun, Isä, tahtoos tyytyen
saa sydän levon suloisen.
Oot hädässä ja tuskassa
mun auttajani ainoa.
4.
Sen uskon, rakas Isäni,
vaan muista heikkouttani.
Sun lastas auta vaivassa,
suo ilo luonas taivaassa.
Dagmar Öunap ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
SävelmäNicolaus Selnecker 1578 ja Martin Moller 1587. Ruots. Haquin Ausius 1641, uud. Jesper Swedberg 1694. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Ranskassa 1543.
377 Sun haltuus, rakas Isäni Herr Jesu Christ, in deine Hand Kun 18-vuotias Eino Leino kirjoitti 1897 pienen runonsa "Oi muistatko vielä sen virren", emme tiedä, mikä virsi hänellä oli mielessä. Mutta kun Oskar Merikanto sen sävelsi 1905, hän rakensi melodiansa koraalin Sun haltuus, rakas Isäni varaan käyttämällä sitä laulun säestyksenä. Koraali tulee Ranskasta, 1500-luvulta, ja tässä virressä on säilytetty sen tutuksi tullut tasatahtinen versio. Restauroituna sävelmä esiintyy virsissä 236 ja 496. Voihan olla, että Eino Leino muisteli juuri tätä turvallisuutta henkivää virttä. Varmasti sitä on paljon laulettu kodeissa, sekä yksin että yhdessä. Ajan mittaan siitä on myös tullut suosittu hautajaisvirsi. Tekstin alkuperästä virsikirja ei oikein anna tietoa: Basilius Förtschin nimen perässä on kysymysmerkki. Tämä saksalainen pappi julkaisi 1609 rukouskirjan Geistliche Wasserquelle ('Hengellinen vesilähde'), jossa oli myös runomuotoisia rukouksia. Niistä yksi oli Sun haltuus, rakas Isäni, jota Saksassa ei ole käytetty virtenä. Haquin Ausius käänsi kirjan ruotsiksi, ja Jesper Swedberg muokkasi virren hänen ruotsinnoksestaan. Siinä 3. ja 4. säkeistö ovat jokseenkin itsenäiset, niin että Swedberg merkitsi itsensä virren tekijäksi. Suomennos vuoden 1701 virsikirjaan on tehty tästä ruotsalaisesta tekstistä. Förtsch ei ole virren alkuperäinen tekijä. Hän näyttää yhdistäneen osia kahden runoilijan teksteistä. Tämä yhdistelmä on sitten tullut suosituksi Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Ensimmäinen säkeistö perustuu Nicolaus Selneckerin virteen, toinen säkeistö Martin Mollerin virteen. Loppusäkeistöissä Swedbergin osuus on huomattava. Norjan virsikirjassa tekijäksi on merkitty Selnecker, mutta Onni Kurvisen päättelyn mukaan alkuperä pitäisi merkitä näin: Nicolaus Selnecker 1578 ja Martin Moller 1587. Ruots. Haquin Ausius 1641, uud. Jesper Swedberg 1694. Suom. virsikirjaan 1701. Tauno Väinölä Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.
Edellinen
