1.
Ei laulamasta lakkaa
nyt sielu iloissaan,
kun uuvutettu raukka
on päässyt kuormastaan.
Mä etsin kauan lepoa,
en sitä löytänyt.
Nyt minut ahdistuksesta
on Jeesus päästänyt.
2.
Ei laulamasta lakkaa
nyt sielu iloissaan,
kun murheen maassa alkaa
jo uutta virttä saan.
Se kerran luona Jeesuksen
kuin vetten pauhina
on soiva kanssa enkelten
Karitsan kiitosta.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Säk. 1 Antti Wilén 1856, säk. 2 Juho Railio 1921. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Kalannista.
Etsiessään 1970-luvun lopulla uusia tekstejä valmisteilla olleeseen kokeiluvihkoon virsikirjakomitea kiinnitti huomiota myös paljon laulettuihin hengellisiin lauluihin. Näin huomio kiintyi myös lauluun Ei laulamasta lakkaa, joka tunnettiin rukoilevaisten, evankelisten, lestadiolaisten sekä vapaiden suuntien piirissä ja joka sisältyi myös Suomen Lähetysseuran laulukirjaan Hengellisiä lauluja ja virsiä.
Laulun ensimmäisen säkeistön kirjoitti Kalannin kirkon suntio Antti Wilén (1810-1893), joka lukeutui rukoilevaisten johtomiehiin. Alun perin säkeistö aloitti pitkän riimikronikan, jonka Wilén kirjoitti 1856. Kronikka kertoo Suomen rannikolla koetuista itämaisen sodan kauhuista; englantilainen laivasto sai aikaan suurta vahinkoa myös Kalannin naapurissa Uudessakaupungissa ja sen ympäristössä. Lisäsäkeistön Wilénin säkeistön rinnalle on kirjoittanut faktori Juho Railio (1860-1926). Hänen käsialaansa ovat myös Eino Leinon runon ”Oi muistatko vielä sen virren” lisäsäkeistöt.
Kerätessään kansansävelmiä Keski-Suomesta ja Pohjois-Savosta ylioppilaat Ilmari Krohn ja Mikael Nyberg tapasivat Viitasaaren pappilassa suntio Antti Wilénin, joka oli siellä tapaamassa poikaansa. Wilén lauloi Krohnille ja Nybergille useita rukoilevaisten hengellisiä lauluja, niiden joukossa Ei laulamasta lakkaa; se sisältyi heidän 1891 julkaisemaansa kokoelmaan Kansan lahja kirkolle. Alkuaan sävelmää luultiin Wilénin omaksi melodiaksi. Kun se esiintyi vuoden 1943 koraalikirjassa kärsimysvirren ”Sun päätäs veristääpi” melodiana, hänet oli merkitty sen tekijäksi. Ilmari Krohn osoitti tutkimuksillaan, että kysymyksessä ei ole Wilénin oma sävelmä vaan Kalannista muistiinmerkitty toisinto virren ”Taivaassa, ratki taivaassa” sävelmästä. Virsikirjakomitea säilytti tämän mollisävelmän Wiléninkin tekstin yhteydessä, vaikka musiikkijaosto oli ehdottanut iloisempaa sävelmää.