1.
Jeesus, sä ainoa
heikkojen auttaja,
anteeksiantaja uupumaton!
Pyhyys ja puhtaus,
rakkaus, virvoitus,
totuus ja armahdus sinussa on.
2.
Kun uuvun, haavoitun,
huomassas, Herra, sun,
suuren ja siunatun, levätä saan.
Toiset jos hylkäävät,
kasvosi lempeät
puoleeni kääntyvät rohkaisemaan.
3.
Herrani, armahda,
ohjaa ja taivuta,
minne ja milloinka tahtosi vie.
Neuvoilla Henkesi
valaise mieleni.
Tee, Jeesus, rakkaaksi ristisi tie.
4.
Ainoa puhtaus,
syntisen uskallus,
tuskassa lohdutus: pyhyytesi.
Vaatteeksi anna se!
Ohjaa ja varjele
jokainen askele, Jeesukseni.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Inka Kinnunen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Ole Theodor Moe 1904. Suom. Aune Krohn 1928. Uud. Anna-Maija Raittila virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Caroline Volla Sørlie n. 1910.
Luokitus: Usko Jeesukseen Katso virsi 276 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Virren tarina
318 Jeesus, sä ainoa
Jesus, det eneste
Virren kirjoittanut norjalainen pappismies Ole Th. Moe (1863-1922) toimi 1900-luvun alussa Oslon kaupunkilähetyksen palveluksessa. Hänen tyttärensä on muistellut, miten isä eräänä iltana 1904 tuli kotiin väsyneenä ja järkyttyneenä pitkän työpäivän jälkeen. Hän oli kotikäynneillään nähnyt paljon hätää ja kurjuutta. Kykenemättä syömäänkään hän vetäytyi työhuoneeseensa. Siellä, rukouksessa ja päivän kokemusten kertautuessa rukoilijan mielessä, syntyi sinä iltana se hänen lauluistaan, josta oli tuleva niistä tunnetuin: Jesus, det eneste. . .
Virren taustana ovat siis sen kirjoittajan pappina ja erityisesti diakoniatyössä saamat kokemukset. Hän tuli työssään tuntemaan elämän laitapuolen ihmisten oloja ja ongelmia. Hän näki, millaista tuhoa alkoholi sai aikaan kodeissa. Hän kohtasi ihmisiä, jotka lämmittämättömissä taloissa asuen näkivät nälkää. Hän tunsi uupuneita äitejä, joiden lasten kunnolliseen vaatettamiseen kodilla ei ollut varaa. Kaikki he tarvitsivat apua ja toivoivat, että pappi voisi heitä auttaa. Lämminsydäminen Herran palvelija oli lujilla. Vastuun paino ahdisti: sinun täytyy tehdä jotakin näiden ihmisten auttamiseksi!
Moen virressä kuvastuu myös papin yksinäisyys. Papin tehtävänä on itkeä itkevien kanssa ja iloita iloitsevien kanssa, olla aina valmis palvelemaan. Häneltä odotetaan ja vaaditaan paljon. Ja toivoessaan itse saavansa tukea, rohkaisua, ymmärtämystä hän voikin tuntea jäävänsä yksin. Sellaisesta tilanteesta kertoo tämä virsi, mutta se myös muistuttaa Jeesuksesta, joka ei hylkää omiaan: ”Toiset jos hylkäävät, / kasvosi lempeät / puoleeni kääntyvät rohkaisemaan.” – Samoihin aikoihin kirjoitti Suomessa Wilhelmi Malmivaara omassa yksinäisen miehen virressään (631): ”Muut kaikki hylkää, vaan sinä et. / Autuuden särkyneet sydämet / sinulta saavat, / sä luet haavat / ja kyynelet.”
Virren rauhallinen ja rauhoittava sävelmä on noin vuodelta 1910. Sen on luonut oslolainen kuoronjohtaja Caroline Volla Sörlie (1869-1953).
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.