Kotimaa-lehti järjesti 1970-luvun jälkipuolella kirjoituskilpailun, Virsihaavin, jonka tarkoituksena oli saada uutta aineistoa virsikirjauudistusta varten. Irja Hiironniemi (1928-2015) kirjoitti tähän kilpailuun avioliittovirren, jonka sisällöstä hän on itse kertonut: ”Rakastettu tuo elämään iloa. Samalla joudun rukoilemaan hänelle suojaa pahuudeltani. Läheisen ihmissuhteen jatkuessa omahyväisyys ja itsekkyys sumentavat helposti vastuuntunnon kodin ilmapiiristä ja töistä. Tottumus surmaa elävän hellyyden. Jumalan johdatuksessa sekä itse aiheutettu että ulkopuolelta tuleva kärsimys muuttuu siunaukseksi. Kun Jumala avaa silmät, kärsimys muuttuu ylistykseksi”.
Virren realistisuutta, erityisesti sanaa ”pahuus” on arvosteltu ja sitä on pidetty sopimattomana avioliittovirressä, jota voidaan käyttää mm. avioliittoon vihkimisessä. Toisaalta voidaan sanoa, että juuri realistisuudessaan virsi ilmentää kristillistä ihmiskäsitystä. Hiironniemi ei kuvaa ihastumisen tunteen vallassa olevia ihmisiä, vaan avioliittovirsi nostaa esiin elämänkokemuksen tuomaa tietoa siitä, kuinka juuri läheisimmässä ihmissuhteessa voidaan toista haavoittaa.
Irja Hiironniemi on toiminut opettajana Etelä-Pohjanmaalla ja kirjoittanut runoja jo 12-vuotiaasta alkaen. Häneltä on ilmestynyt neljä runokokoelmaa.
Virteen on kaksi vaihtoehtoista sävelmää. Ranskalais-saksalaisen Hans Pulsin (1914-1992) sävelmä (a-sävelmä) on 1960-luvun nuorisomusiikin klassikkoja. Asko Rautioaho (1936-2020; b-sävelmä) on toiminut Helsingissä kanttorina ja opettanut Sibelius-Akatemiassa. Hän on suunnitellut yli sadat urut.