Virren tarina
169 Muista, Herra Kristus pyhä
Muista, Herra, kerran vielä
Jeesuksen vertauspuhe hyvästä paimenesta on virren kielikuvien lähteenä: ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta” (Joh. 10:11). Ensimmäisessä säkeistössä esiintyvä sana Siion kuvaa tässä yhteydessä alkuperäisestä maantieteellisestä merkityksestään etäännytettynä pietistisen yhteisönäkemyksen mukaan uskovien joukkoa (vrt. Siionin virret, Siionin kannel, Siionin laulut).
Virren kirjoittaja on luultavasti Juho Ranginen (1851 – 1884), joka julkaisi viisi lauluvihkosta. Niistä laajin vuodelta 1882 sisältää 18 laulua, joista yhdeksän lienee Rangisen laatimia.
Pohjois-Pohjanmaalla Paavolassa elänyt maanviljelijä Juho Ranginen oli oululaisten lehtien ahkera avustaja. Kotipaikkakuntansa tapahtumien lisäksi aiheena oli lestadiolaisen herätysliikkeen kiivas arvostelu. Kuitenkin 29-vuotiaana hän ilmoitti liittyneensä moittimaansa liikkeeseen ja alkoi toimia sen hyväksi.
Rangisen kirjoittamaksi arvellussa laajahkossa runossa puolustetaan lestadiolaista uskonnäkemystä ja kuvaillaan, millaista vastustusta liike sai kokea. Ehkä jotakin tästä tematiikasta on aistittavissa virren ensimmäisessä säkeistössä, jossa kuvataan Siionin ostolauman hajottamista vuorille ja laaksoihin. Liikettä puolustavat säkeistöt eivät ole enää mukana virsikirjan virressä. Lyhennyksen ja kielellisen uudistuksen teki lestadiolainen runoilijapappi ja kansanedustaja Wäinö Havas (1898 – 1941). Jäljelle jäivät nykyisen virsikirjan säkeistöt.
Paimen-vertaus siirtyy virressä Jeesuksesta kolmannessa säkeistössä sananpalvelijaan, saarnaajaan. Jeesusta pyydetään valaisemaan julistajat ja antamaan heille Hengen tulta, että he osaisivat lohduttaa ja neuvoa kuulijoitaan. Esirukous paimenen, sananpalvelijan, puolesta jatkuu vielä neljännessä säkeistössä. Viidennessä säkeistössä puhutellaan taas Jeesusta paimenena.
Virren sävelmän on laatinut Karjalan Kannaksella Kirvussa syntynyt ja Teuvalla Etelä-Pohjanmaalla varsinaisen elämäntyönsä tehnyt Edvard Inkinen (1880 – 1976). Hän valmistui Viipurin lukkari-urkurikoulusta 1902. Työssään kanttorina hän korosti virsilaulun opetusta ja kuorotyötä.
Inkinen oli jäsenenä vuoden 1938 virsikirjan koraalikomiteassa, jolloin hän sai tehtäväkseen sävelmän laatimisen Havaksen muokkaamaan Rangisen virteen. Inkisen sävellystuotanto on melko suppea. Hän toimi aktiivisesti Suomen Kanttori-urkuriliitossa sekä kotipaikkakunnallaan järjestötyössä ja elinolojen parantamisessa.
Markku Kilpiö
Lue myös: Virren 169 sanoittajasta vaikea saada absoluuttista totuutta
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.