Virsi 400; Voi niitä, jotka etsivät
400

Voi niitä, jotka etsivät

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Voi niitä, jotka etsivät
vain omaa parastansa
ja petoksilla elävät,
kun kärsii köyhä kansa.
He eivät muista Jumalaa.
Pois valta heiltä katoaa
ja vaihtuu tuomioksi.

2.
On syytä muistaa varoitus:
Salatut käyvät julki,
myös hankkeeet, jotka viekkaus
toisilta kätköön sulki.
Se mikä piiloon painetaan,
paljaana kerran kohdataan,
kun koittaa päivä Herran.

3.
Siis rauhaa omantuntomme
kaikessa varjelkaamme
ja puhtautta mielemme,
parhainta, kalleintamme.
Jumalan Henki johdattaa,
hän pyhittää ja uudistaa
rehellisyyteen meitä.

4.
On ruumis Hengen temppeli
ja luotu Herrallemme.
Älkäämme pahennukseksi
siis tulko toisillemme.
Kristuksen ristintuskia
jos katselemme uskossa,
niin paha tahto talttuu.

5.
Nyt minuun puhdas sydän luo,
Isäni, sanallasi.
Tiellesi, Jeesus, tulla suo
ja kuulla kutsuasi.
Oi Pyhä Henki, näytä vain
päämäärä suurin, arvokkain:
Jumalan valtakunta.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Saksalainen 1652. Ruots. Haqvin Spegel 1694. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Elias Lönnrot 1864, komitea 1937, 1984. | Sävelmä: Suomalainen toisinto.
Sama sävelmä: 518
Luokitus: Kutsu ja kuuliaisuus

Virren tarina

400 Voi niitä, jotka etsivät

Gott sagt, dass die nur selig seyn

Virren tekijä on tuntematon saksalainen runoilija 1600-luvun puolivälistä. Haqvin Spegel käänsi virren Ruotsin vuoden 1695 virsikirjaan, josta se suomennettiin meidän Vanhaan virsikirjaamme 1701. Silloin se alkoi muistuttamalla Jumalan sanan lupauksista: "Sen Herra aina autuaaks' / Sanasans' sanoo vakaas', / Kuin löytään pyhäks', puhtahaks', / Työs', sydämmes' ja sanas', / Se saapi nähdä Jumalan, / Ratk' rauhas' riemull' taivahan, / Kanss' enkelitten pyhäin" (VVK 281).

Jatko oli sitten varsin rajua tekstiä – kuuluihan virsi osastoon "Haureutta ja hekumata vastaan", jollainen säilyi virsikirjassa aina vuoteen 1938 saakka. Vanhan virren sanonnan "räikeys ja voimakas paatos loukkaa nykyajan makua" (O. Kurvinen). Niinpä Runeberg lyhensi 12-säkeistöisen virren kahdeksaan säkeistöön, jollaisena se – Lönnrotin uudistamana – tuli myös vuoden 1886 suomalaiseen virsikirjaan. Nykyisessä virsikirjassa on jäljellä viisi säkeistöä.

Kun näin on pudotettu pois virren alkuosa – kuusi säkeistöä, virsikirjaa viimeksi uudistettaessa myös tuo kaunis alkusäkeistö – on jäljelle jäänyt yhä käyttökelpoinen teksti. Selvästikin juuri alkupuoliskonsa vuoksi virsi on jäänyt käytöstä niin Saksassa kuin Ruotsissakin. Suorasukainen syntisestä elämänmenosta puhuminen ja syntien nimeltä mainitseminen ei enää näytä sopivan virsikirjaan. Sitä on etsittävä Raamatun sanasta.

Vanha virsi korostaa nyt omantunnon rauhan ja mielen puhtauden tärkeyttä samoin kuin sitä, että "on ruumis Hengen temppeli ja luotu Herrallemme". Virsi päättyy rukoukseen, joka toistuu useissa muissakin virsissä: "Nyt minuun puhdas sydän luo, / Isäni, sanallasi. / Tiellesi, Jeesus, tulla suo / ja kuulla kutsuasi." Se kutsuu totuuden tielle, ja se tulisi kyetä erottamaan sekä väärien profeettojen että muidenkin harhateille houkuttelijoiden äänistä.¨

Virren sävelmänä on suomalainen koraalitoisinto.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.